Käske miestäsi pukeutumaan Che Guevaraan

17.2.2015

Jukka Nikulainen

Yksi viime vuoden isoimmista joululahjoista oli Barackin lahja Fidelille. Tarkoitan siis Kuuban yli viisikymmentä vuotta kestäneen kauppasaarron lopun alkua.

Kommunistien vallankaappaus ja öljy-yhtiöiden kansallistaminen oli toki härnännyt Yhdysvaltoja, mutta Kuuban ohjuskriisi oli viimeinen niitti ja kauppasaarto alkoi toden teolla. Syytäkin suuttumukseen oli. Ohjuskriisin aikaan maailma oli kenties lähempänä tuhoaan kuin koskaan. Puolustusministeri McNamaran mukaan ydinsodalta vältyttiin vain onnekkaiden sattumusten takia.

Löysimme aivan hiljattain roskiksesta läjän Kuuban valtion vanhaa propagandaa. Ehkä liennytyksen alku oli vienyt tenhoa jonkun vallankumousromantiikasta.

Erilaisiin diktatuureihin liittyvä esteettinen romantisointi onkin mielenkiintoinen ilmiö. Che Guevaran ikoninen kuva – joka on tässä läntätty pienoiselämäkerran kanteen – on käsittämätön markkinointimenestys. Samalla Che-paidasta tai -lipusta on tullut aika monelle jonkinlainen isäkapinan kevytversio.

Mieleen tulee 1960-luvun kasku ranskalaisperheen vesasta, joka päätti heittäytyä hipiksi. Isoäiti muisteli hyvillään villiä nuoruuttaan 1920-luvun jazzpiireissä. Porvarisisä taas olisi toivonut pojan liittyvän stalinisteihin, nämä kun taisivat sentään organisoidun toiminnan.

Castron puheita löysimme suuremman pinkan. On vaikea uskoa, että nykyään täysin dementoitunut vanhus kykeni aikoinaan pitämään monituntisia palopuheita. Kuvassakin näkyvät puheiden otsikot tosin tuovat lähinnä mieleen Pohjois-Korean kolmensadan uuden sloganin absurdin listan.

En oikein tiedä, miten puheisiin tulisi suhtautua. Ne ovat toisaalta puhdasta ja raakaa propagandaa, mutta toisaalta ne edustavat myös sellaista poliittista keskustelukulttuuria jota kaipaisin Suomeenkin. Pääministerin muka-avoin tiedotus 140-merkkisillä letkautuksilla on vaikkapa TTIP-neuvottelujen salamyhkäisyyden varjossa vähän valjua.

Itse en koskaan uskaltanut lähettää Pekka Saurille Facebook-viestejä, mutta jäin jo aikaa sitten koukkuun Osmo Soininvaaran mahtavaan blogiin juuri siksi, että postaukset ovat pitkiä, avoimia ja käsittelevät puhdasta politiikkaa ymmärrettävällä tavalla. Blogin keskustelut ovat myös runsaita ja raikkaita. Niissä on paljon mielipiteitä, joita en jaa ja huomioita, joita ei tullut ajatelleeksikaan. Toivotaan, että kauppasaarron loppumisen myötä avautuva hyödykkeiden vaihto toisi Kuubaan myös avoimempaa ajatustenvaihtoa.

Tai Castroa lainatakseni:

"...(Prolonged applause) As for me, dear comarades, I am a tireless critic of our own work. This helps us learn that we are not wise men and that for each decision, there might perhaps have been a better one. (Exclamations of 'Fidel, Fidel') Patria o Muerte ¡Venceremos! (Ovation.)".

Tweet