Etiikan ristipistoja

10.12.2014

Jukka Nikulainen

Dyykkiessä huomaa usein, kuinka muodit ja trendit kulkevat sykleissä ja yht'äkkiä vanha onkin taas uutta.

Kuvassa on näyttävämpiä esimerkkejä dyykkimistämme mallikirjoista ja ompeluoppaista. Niitä löytyy roskiksista tasaisin väliajoin. Saga Borgin vihkosarjan Sakset ja neula omiin käsiin isot kaavapaperit olivat vielä jäljellä ja koskemattomina. Kotilieden kevät- ja kesäpukumallisto vuodelta 1935 huokuu aikamoista eleganssia.

Kotilieden vihkosen lopussa on siis mainittu eri mallien kaavojen tilausohjeet. Postimyynnistä ei tulekaan valmista kudetta vaan pelkät ohjeet. Kaikillahan on toki kotona ompelukone ja kaavamerkinnät osataan tulkita kuin vettä vain.

Olen huomannut, että lähipiirissäni vaatteiden ompelu on yleistymässä. Monet ovat kyllästyneet kauppojen kaukomailla epäeettisesti tuotettuihin ja heti hajoaviin vaatteisiin ja päättäneet tarttua toimeen omin käsin.

Vaikka dyykkaan roskiksista ehjiä ja sopivia vaatteita, olen sen verran pitkä ja laiha, että kaupastakin on vaikea löytää sopivia housuja. Jo pidemmän aikaa tarkoituksenani on ollut osallistua työväenopiston ompelukonekurssille. Tosin kaltaiseni ompelukoneen ajokortin reputtaja kohtaa dilemman: useimmille kursseille vaaditaan ompelukoneen peruskäsittelytaidot, mutta alkeiskurssit eivät koskaan täyty riittävällä määrällä osallistujia.

Ompelemalla itse erilaisten eettisten valintojen kirjo vasta avautuukin. Itse lumoonnuin Rinna Saramäen viime vuonna  julkaistusta kirjasta Hyvän mielen vaatekaappi. Kirjan yksinkertaisena perusideana on suitsia himoshoppailijoita ja auttaa  rakentamaan yksinkertaisen ja toimivan, pienen vaatekaapin sisältö.

Saramäki on kuitenkin tehnyt kirjaansa varten valtavan taustatyön. Tekstiiliteollisuutta ylipäätään ja vaikkapa eri kangaslaatuja  käsitellään varsin asiantuntevasti ja monelta kantilta. Mukana on myös kattava lähdeluettelo lisätietoja varten.

Suomalaisen tekstiiliteollisuuden alasajoon on omat ehkä ihan ymmärrettävät syynsä. Silti Saramäen kirjan luettuani globaali  vaatekauppa alkoi näyttäytyä yhä irvokkaampana koneistona.

Käytännön tarpeeseen pohjaavasta housuprojektistani uhkaa paisua eeppinen taisto hyvän ja pahan välillä. Vielä pitäisi dyykkiä  kolmekymmenluvun väljien housujen tai polvihousujen kaavat ja panna kone surraamaan.

Tweet