Aika vatuloida

17.9.2015

Sammeli Heikkinen

Kirjoittaja on Vihreän Langan vs. päätoimittaja.

Hyvä lukija, jos olet lehden tilaaja, saat uusimman lehden luultavasti maanantaina perjantain sijaan. Jos näin käy, syynä on postinjakajien osallistuminen perjantain mielenilmaukseen hallituksen kuripakettia vastaan.

Postin lisäksi työt piti keskeyttää bussi- ja junaliikenteessä, satamissa ja osassa kaupoista. Näin rajatutkin työnseisaukset veivät maan lähimmäs yleislakkoa vuosikymmeniin.

Jos hallitus ei peräänny vaatimuksistaan, tai jonkinlaista nahkeaa sopua tempaista suljettujen ovien takaa neuvottelupöydistä, voidaan vielä kokea oikeakin yleislakko.

Ay-liikkeen on tietenkin pakko reagoida voimakkaasti hallituksen kuripakettiin, jossa aiotaan viedä pakkolaeilla läpi työnantajapuolen pitkään neuvotteluteitse ajamat työolojen heikennykset ja vielä vähän enemmänkin.

Hallituksen – ja hallitusten ennen sitä – suurin ongelma talouskiristyksessä on, ettei sitä motivoida muulla kuin pakolla. Etenkin kun Suomen talouden ongelmien perussyistä on erimielisyyttä, vielä enemmän lääkkeistä talousvaivoihin.

Hallituksen mukaan raippaa on pakko käyttää, jotta maan kilpailukyky paranee. Haastattelimme Talouspolitiikan arviointineuvoston tutkijoita. Haastattelujen perusteella kilpailukyvyn heikkeneminen ei ole erityisen keskeinen ongelma, eikä sitä hallituksen toimin välttämättä saada parannettua.

Kun käärmekeiton syömisestä hyötyy varmasti vain työnantaja, ei työntekijän motivaatio vyönkiristykseen ole kummoinen. Etenkin kun hallitus, jonka pitäisi toimia mieluummin välittäjänä tai erotuomarina, on pukenut päälleen vastustajan paidan.

Tietenkin yhteiskuntasopimukselle olisi tarvetta. Siis sellaiselle aidolle sopimukselle. Nykyinen kolmikanta kun jättää turhan ison osan kansasta – esimerkiksi pienyrittäjät, itsensä työllistäjät ja työttömät – kovin vähälle vallalle.
Puhumattakaan siitä, että työpaikkojen määrä voi laskea pysyvästi ja että käytännössä kaiken talouskasvun pitäisi olla vähintään päästöneutraalia, mielellään ilmastopäästöjä vähentävää.

Sopimuksen syntymisestä lienee turha haaveilla. Kiinnostavaa on, saadaanko jonkinlainen laiha sopu aikaan. Se varmasti kelpaisi myös työnantajapuolelle. Hallituksen esitysten läpimenosta kun seuraisi kova palkankorotusvaatimusten vyöry ensi vuoden syksyn työehtoneuvotteluissa. Ja luultavasti raju lakkoaalto.

Tätä ehkä kannattaisi Juha Sipilänkin vatuloida hetki.