Keskustellaanpa asiasta

17.11.2014

Alvar Totinen

Kirjoittaja on alan mies, joka ampuu puskasta, koska se on helppoa.

Mistä ei voi puhua, täytyy keskustella. Näinhän jo Wittgensteinkin aikanaan sanoi. Ja jos ei ihan tarkalleen näin, niin kerro, mitä Wittgenstein mielestäsi sanoi.

Suomalainen keskustelu, siten kun suomalainen media suomalaisen keskustelun ymmärtää, on sitä, että jokainen saa sanoa. Se on moniäänisyyttä, kun jokainen määkii omaa kommenttiaan ajankohtaiseen aiheeseen.

Perinteinen mediakeskustelu menee niin, että Nato-kolumnin jälkeen saa lukija kirjoittaa, että sotahullu tai vaihtoehtoisesti Putinin-nuolija. Kommentoinnin taso sinällään nostaa alkutekstin arvoa.

Kommentointi karkasi jo ajat sitten tästä nätistä karsinasta ja nelistää nykyään hallitsematta pitkin kaikkia elektronisia alustoja. Kun kansalle on tarpeeksi pitkään vakuutettu, että jokainen mielipide on ilmaisun arvoinen, se on alkanut uskoa sen.

Kirosanoin ja uhkauksin ryyditettyjä alakerran ilmoitustaululle nastoitettuja heippalappuja tulee ikävä, kun lukee kannanottoja vaikkapa Rautavaaran kolariin, jossa kuoli neljä ihmistä. Äiti ajoi autollaan itsensä ja lapsensa kuoliaaksi linja-auton nokkaan. Bussissa matkusti perheen isä.

Miten tuollaisesta voi sanoa yhtään mitään?

Helposti. Äiti oli väsynyt ja teki sen siksi. Äiti teki niin kamalan tempun, että se pitäisi herättää henkiin ja tappaa. Tsemppiä kaikille, joille on käynyt samalla tavalla.

Jokainen mielipide on tärkeä. Kaikkien pitää saada sanoa jotakin.

Valtion oma Yleisradio on huomannut, että pyörä voi pyöriä loputtomiin yksinään. Tehdään juttu siitä, mitä ihmiset sanovat. Ja mitä mieltä sinä olet, kommentoi, niin tehdään juttu siitä.

Puheoikeus valuu asiantuntijoiden puolelle pakkona. Kommentti on saatava. Vaikka päivystävä dosentti on nykyään Donetskin desantti, jota kuunnellaan lähinnä itänaapurissa, Suomessakin tarvitaan analyysiä viimeistään aamun lehteen.

Aina löytyy joku villepernaa kertomaan, mistä johtuu tämä puolen prosenttiyksikön lasku demareiden kannatuksesta. Jostain EU-päätöksenteon mutkasta se johtuu. Seuraavalla viikolla sama tyyppi kommentoi pikaisesti tutkimusta, jonka tuloksen perusteella puolet suomalaisista ei tiedä hallituspuolueita.

Uutinen pitää tehdä heti, oli tietoa tai ei. Onneksi riittävä osa asiantuntijoista sopeutuu tilanteeseen. Ruotsi on tässä edelläkävijä.

”Kaikki tämä on tietysti pelkkää spekulaatiota, mutta pidän itsestään selvänä, että jotain on löytynyt”, sanoi Thomas Ries Tukholman saariston sukellusvenejahdin aikana uutistoimisto TT:n mukaan.

Arto Paasilinnan sanoin: Osallistu. Viihy. Elä turhauvu. Vai oliko se sittenkin Veikko Huovinen? Mitä mieltä sinä olet? Keskustele.