Yhteiskunnan nopea muodonmuutos on mahdollinen

8.3.2017

Olli Tammilehto

Olli Tammilehto on tietokirjailija. Hän käsittelee aihetta laajemmin juuri ilmestyneessä kirjassaan Tuhokehitys poikki, Yhteiskunnan olomuodon muutos (Into 2017)

Yleensä ajatellaan, että yhteiskunta voi muuttua perusrakenteeltaan toisenlaiseksi vain hyvin hitaasti, vain monien vuosikymmenien ellei vuosisatojen kuluessa. Historiallinen kokemus osoittaa kuitenkin, että joskus yhteiskunnan muodonmuutos voi toteutua nopeasti. Tällaisia muutoksia on tapahtunut muun muassa luonnonkatastrofien ja vallankumousten keskellä.

Maanjäristys tai muu suuronnettomuus keskeyttää paikallisesti yhteiskunnan normaalin toiminnan. Vallitseva käsitys on, että ihmiset joutuvat tällöin paniikkiin ja alkaa ”kaikkien sota kaikkia vastaan”. Katastrofeja koskevat sosiologiset tutkimukset kertovat kuitenkin jotain muuta: hengissä selviytyneiden keskuuteen syntyy hetkessä toinen yhteiskunta, jossa ihmiset auttavat ja tukevat toisiaan tasa-arvon ja solidaarisuuden hengessä.

Kansannousuissa ja vallankumouksissa yhteiskunta tunnetusti muuttuu nopeasti. Usein kuitenkin vallankumousten lopputulos on vain vallan siirtyminen eliittiryhmältä toiselle.

Vallankumousten keskellä on tapahtunut kuitenkin muutakin: Valtaa on aidosti kumottu ainakin tilapäisesti. Valta ihmisiä alistavana ylivaltana on heikentynyt ratkaisevasti. Sen sijaan on voimistunut yhteiskunnan kyky organisoida ja inspiroida ihmisten luovaan yhteistoimintaan.

Vallankumouksen keskelle nopeasti syntynyt toisenlainen yhteiskunta on perustunut usein paikallisiin suoran demokratian elimiin, joita on kutsuttu neuvostoiksi. Niiden yhteistoimintaa on järjestetty alueellisissa, valtakunnallisissa ja alakohtaisissa elimissä. Esimerkiksi Unkarin kansannousussa vuonna 1956 joka puolelle maata syntyi nopeasti neuvostoja – kaiken kaikkiaan noin 2100. Kahdessatoista päivässä luotiin neuvostojen toiminnan koordinoimiseksi verkostoista ja alueellisista neuvostoista koostuva järjestelmä. Tämän todellisen ”neuvostoliiton” kukistamiseksi Neuvostoliiton piti marssittaa maahan 200 000 sotilasta.

Nopean muodonmuutoksen mahdollisuus on tärkeä erityisesti nykytilanteessa. Globaali yhteiskuntamme on kuin hurjaa vauhtia kohti jyrkännettä etenevä juna. Mitkään varoitukset eivät tunnu tehoavan, vaikka edessä on ilmiselvästi suistuminen ilmastokatastrofin, ekologisen romahduksen tai ydinsodan kuiluun. Tuhon estämiseksi tarvittaisiin nopea käänne, ratkaiseva muutos yhteiskunnassa ja sen myötä kollektiivisessa käyttäytymisessämme.

Mutta miten yhteiskunnalliset käänteet ovat mahdollisia? Vastaus saattaa piillä siinä, että yhteiskunta ei koskaan ole täysin integroitunut kokonaisuus. Virallisen yhteiskunnan rinnalla vaikuttaa toinen yhteiskunnallisuus, jolla on erilainen toimintalogiikka. Se ilmenee ihmisten epävirallisissa suhteissa ja verkostoissa sekä yhteiskunnallisissa liikkeissä. Se on kodeissa, kaveriporukoissa ja harrastuspiireissä sekä myös työpaikoilla tapahtuvaa toimintaa, jota valtioiden ja yhtiöiden vaatimukset eivät sanele. Tämä rinnakkaisyhteiskunta on kaikille perin tuttua, mutta virallinen talous- ja politiikkapuhe kääntää katseemme siitä pois. Siksi se on varjossa tai taka-alalla ja näyttää epäolennaiselta osalta yhteiskuntaa. Sitä myös kohdellaan epäolennaisena: kun virallista taloutta kasvatetaan, ei välitetä juuri lainkaan, miten epäviralliselle taloudelle käy.

Tämä varjoyhteiskunta ei ole mikään vähäpätöinen puuhaparkki. Esimerkiksi pelkästään yhdellä sen sektoreista, kotitalouksissa tehtävä työmäärää on tunneissa mitattuna vähintään yhtä suuri kuin virallisessa yhteiskunnassa tehtävä työ. Näin on ollut jopa viime vuosina vanhoissa teollisuusmaissa – köyhissä maissa ja menneinä aikoina epävirallisen talouden merkitys on ollut vielä suurempi.

Virallisen yhteiskunnan heiketessä tai epävirallisen vahvistuessa esimerkiksi yhteiskunnallisten liikkeiden nousun myötä voi tapahtua nopea osien vaihto: se, mikä on ollut varjossa, nousee kirkkaaseen päivänvaloon, ja se, mikä on ollut etualalla, painuu taka-alalle. Yhteiskunnassa tapahtuu olomuodon muutos.

Uusi olomuoto on alussa heiveröinen, ja yhteiskunta voidaan helposti kammeta takaisin vanhalle raiteelleen. Näin on tapahtunut aikaisemmin siitäkin syystä, että vanhan vallan kannattajien lisäksi myös liikkeiden johtajat ja intellektuellit ovat pitäneet uutta olomuotoa jonain kummajaisena, joka ei kuulu yhteiskunnan normaaleihin kehitysvaiheisiin. Kuitenkin kun nykyisin yhä yleisemmin nähdään normaalin kehityksen johtavan tuhoon, on mahdollista, että löytyy yhteiskunnallisia voimia, jotka pystyvät estämään paluun entiseen.

Ylivalta ratkaisevasti heikentävän muodonmuutoksen kokeneella yhteiskunnalla ei olisi aikaisempaa tuhosuuntautuneisuutta. Tietenkään ei voida taata, etteikö uusia tuhotrendejä ilmaantuisi. Mutta ainakin meillä olisi vielä toivoa.