Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
18.1.2018
Kevään kuntavaalien alla Tampereella alettiin rakentaa raitiotietä eli ratikkaa. Jo nyt kiskoja on maassa eri puolilla kaupunkia. Ensimmäisen vaiheen reitti on piirtynyt työmaana kaupunkimme kaduille.
Ratikka on jo muuttanut kaupungin kasvot.
Laajempi muutos ei synny yksinomaan avonaisista kaduista tai valmiista raiteista. Erityisen suuri muutos on tapahtunut siinä, miten kaupungin kehitys ja liikenne halutaan järjestää jatkossa.
Näyttää käyneen niin, että ratikka halutaan nyt joka niemeen ja notkelmaan – erityisesti niiden toimesta, jotka aiemmin vastustivat koko projektia, ja halusivat järjestää joukkoliikenteen millä tahansa muulla välineellä paitsi raitiotiellä.
Jopa raitiotietä ankarasti vastustaneet Tampereen perussuomalaiset käyttävät, tai ainakin yrittävät käyttää, poliittista pääomaansa raitiotien linjauksiin. Onkin jopa huvittavaa huomata, että ratikka vaikuttaa olevan nyt elinehto useille alueille, joille ennen vaaleja ei ratikkaa missään nimessä haluttu. Takki on kääntynyt vuorineen.
Hyvä niin.
Ratikka ei ole vastaus kaikkeen, ja joukkoliikenteen on tuotettava jatkossakin tasa-arvoa jakolinjojen sijaan. Kaikkialle ratikkakiskoja ei voi rakentaa, mutta raitiotien vapauttamia busseja voidaan suunnata palvelemaan uusia alueita. Näin joukkoliikenteen parempi palvelutaso parantaa myös heidän elämäänsä, jotka eivät satu asumaan raitiotien varrella.
Raitiotien ensimmäinen vaihe olikin kokoaan suurempi päätös. Sitä ohjasi suomalaisittain vallankumouksellinen ajatus siitä, että Tampereen kokoinen kaupunki kannattaa jatkossa rakentaa raitiotien tarjoamien mahdollisuuksien varaan.
Tämä vaihtoehto on nyt käsillä niin Turussa, Oulussa kuin Vantaallakin – jo päätetyn raidejokerin ohella. Tampere ja maa ovat muuttuneet.
Tweet