Ihanat kesäsadepäivät

22.6.2015

Kati Pietarinen

Vihreän Langan päivystävät toimittajat kertovat Kesäblogissa suven parhaita vinkkejä.

Lapsuudessani perheeni vietti kesäisin noin viikon loman perhetutuiltamme vuokratussa mökissä unkarilaisen Velence-järven rannalla, kesäasukkaiden suosimalla paikkakunnalla. Kahlasimme lapsijengillä yli kolmenkymmenen asteen helteessä matalassa vedessä, poltimme ihomme auringossa krokotiilinmuotoisella puhallettavalla patjoilla maaten, haaveilimme vanhempien kieltämästä hattarasta ja söimme jäätelöä sekä kanelilla täytettyjä lettuja. Nykyään palkittujen elokuvien tuottajana työskentelevä tuttavaperheen Juli pyydysti sammakoita, jotka hän päästi loikkimaan kauhistuneiden naapuriseurueiden ranta-alustojen yli.

Iltapäivällä pysäytimme sulkapallopelit mökkipihan sähkölinjojen yli Trabant-miesten kaupusteluhuutoihin: kesäasukkaiden katuja kiertävät miehet myivät vesimeloneja suoraan täyteteenlastatuista autoista. Asiakkaalle leikattiin pieni, pyramidinmuotoinen maistelupala laadun varmistamiseksi.

Parhaita olivat silti ne yllättävät sadepäivät, jolloin lämpötila laski kahteenkymmeneen, joskus jopa sen alle. Silloin sai pukea kesäiholle vieraalta tuntuvat pitkät verkkarihousut, leikkiä sisäleikkejä, vetäytyä sänkyyn lukemaan kirjoja koko päiväksi. Mökin pienestä mustavalkotelkkarista tuli olympialaisia tai jotain muita urheilukisoja, eikä minnekään ollut kiire.

Suomessa kesän sadepäivistä on vaikeampi nauttia, varsinkin tällaisina kesinä, kun viileänharmaaseen säähän herää päivä toisensa jälkeen. Minä taktikoin sekä pitämällä lomat vasta heinäkuussa että matkustamalla pois Suomesta. Mutta on sadelomassakin puolensa.

Ulkomaanlomilla sadepäivät ovat selviä museo- ja kahvilapäiviä, mutta kotikaupungissa näyttelyihin ei aina muista mennä. Siksi on onni, että jo maaliskuussa Kiasmassa alkanut valokuvaaja Robert Mapplethorpen näyttely jatkuu syyskuulle: siellä voi itse taiteen lisäksi nauttia asiallisten keski-ikäisten museovieraiden keskittyneistä ilmeistä, kun he tutkivat kiinnostuneina peniksiä eri näkökulmista. Työväenmuseo Werstas Tampereella esittelee kesän ajan ensi kerran Suomen afrikkalaista diasporaa, ja jos oikein muistan, taidetta tunteva ystäväni haikaili Sara Hildénin museoon kuvataiteilija Erwin Wurmin näyttelyyn.

Kun päämääränä on sisätila, päiväretkelle voi lähteä sadesäälläkin. Mäntän kuvataideviikoilla on tänä kesänä esillä erityisesti Suomeen päätyneiden ulkomaalaisten kuvataiteilijoiden teoksia, mukana on myös ennätysmäärä tuttujani. Ihanassa Fiskarsin ruukissa kesänäyttelyn teemana on tällä kertaa puu.

Näyttelyt ja museot sopivat pienillekin: minuun erityisen vaikutuksen teki lapsena Helsingin kaupungin ilmainen Työväenasuntomuseo Alppilassa. Ratikkamuseokin on ilmainen. Kansallismuseossa tulee käytyä aikuisena vain ulkomaalaisten vieraiden kanssa, jolloin hämmästyy, miten kiinnostava se onkaan. Perjantai-iltaisin myös sinne on vapaa pääsy.

Myös Helsingissä nyt vietettävän Pride-viikon ohjelmaan kuuluu viikon näkyvimmän osuuden eli ensi lauantain marssin ja puistojuhlan lisäksi myös paljon ankeisiin säihin sopivaa sisätilaohjelmaa: luentoja, paneelikeskusteluja, elokuvia, bileitä.

Sadepäivinä maauimaloiden radoilla on tilaa uida leveästi eikä saunoissa ole ruuhkaa. Viluisemmat uivat sisällä: esimerkiksi Helsingissä Mäkelänrinteen uimahalli on auki 2.7. ja asti, Kallion uimahallissakin pääsee uimaan vielä tämän viikon sunnuntaihin. Turussa hotelli Caribian porealtaisiin ja vesiliukumäkiin pääsee kesän alennushinnalla, keskiviikkoisin on savusaunakin. Helsingin Kulttuurisaunan kynttilätunnelma sopii erityisesti harmaisiin päiviin. 

Niille, joille se on mahdollista, parasta sateella on ehkä silti vetäytyminen peiton alle.

museot  kesä  taide