Köyhyyden torjumisessa tarvitaan sukupuolinäkökulmaa

26.1.2018

Taru Anttonen

Suomessa köyhyys on yhtä suuri riski miehille ja naisille, mutta köyhyys on sukupuolittain erilaista.

Siinä missä naisten köyhyys koskettaa useimmiten pienituloisimpia eläkeläisiä tai yksinhuoltajia, miesten köyhyydelle on tyypillistä huono-osaisuus, johon liittyy päihde- ja terveysongelmia sekä yksinäisyyttä. Sukupuolivähemmistöjen köyhyydestä tutkimustietoa ei ole, kiitos tilastojen binäärisen sukupuolijärjestelmän.

 

Köyhyystutkijat ovat erityisen huolissaan pitkittyneestä köyhyydestä. Mitä kauemmin köyhyys kestää, sitä vaikeampaa siitä on nousta. Näköalattomuus ja toivottomuus rapauttavat elämänhallintaa ja usko omiin mahdollisuuksiin karisee. Pitkittyneestä köyhyydestä kannattaa olla huolissaan myös siksi, että ilmiö on kasvava: pysyvästi köyhien määrä on yli kaksinkertaistunut 1990-luvun laman jälkeen.

Iäkkäillä naisilla on suurin pitkittyneen köyhyyden riski. Yli 74-vuotiaiden ikäluokassa naisten pitkittyneen köyhyyden riski, 26,5 prosenttia, on yli kaksinkertainen miehiin nähden. Taustalla on ennen muuta naisten lyhyemmät – tai olemattomat – palkkatyöurat, jotka johtavat pieniin tai olemattomiin työeläkkeisiin.

Kuitenkin, kaikkein huono-osaisimmista suurin osa on miehiä. Suurimmista huono-osaisten ryhmistä kuten päihteiden ongelmakäyttäjistä ja asunnottomista valtaosa on miehiä, ja miesten kuolleisuus- ja itsemurhaluvut ovat naisia korkeammat.

 

Syyt köyhyyteen ovat usein rakenteellisia, jolloin ratkaisujenkin tulisi olla.

Naisten eläkeköyhyyttä voidaan vähentää keinoilla, jotka nostavat työeläkkeen tasoa. Esimerkiksi hoivavastuun tasaisempi jakaminen, työelämän sukupuolisyrjintään puuttuminen ja vanhemmuuden kustannusten jakaminen tasaisemmin olisivat keinoja tähän suuntaan. Takuueläkkeen tason nostaminenkin auttaisi. Yksinhuoltajien köyhyysriskiä voisi pienentää kohdentamalla erityistä tukea juuri heille. Pääkaupunkiseudun korkeat vuokrat ovat yksinasuville erityisen hankalia.

Vastaavasti tulisi rakentaa väyliä ulos miehille tyypillisestä huono-osaisuudesta. Katto pään päälle, hyvät päihdepalvelut ja työtä tai muuta merkityksellisyyden tunnetta tuova toiminta voivat olla keinoja tähän. Perusturvan taso on Suomessa matala, joten senkin nostaminen auttaisi – sukupuolesta riippumatta.

 

Sukupuoliroolit ovat sosiaalisia rakenteita. Perinteinen ihanne leivän pöytään tuovasta mies-elättäjästä on yksi esimerkki, perheen ja yhteiskunnan hoivavastuun kantava naisrooli on toinen. 

Sukupuoliroolien väljentämiseen tarvitaan tasa-arvoisempi perhevapaajärjestelmä. Samalla pitää kiinnittää huomio kasvatukseen: hoivaleikit sopivat kaikille lapsille, satujen sankareiden sukupuolia voi vaihdella, pojille on ookoo näyttää tunteensa ja tyttö saa olla villi. Ylipäänsä lapsen omalle sukupuoli-identiteetille pitäisi antaa tilaa kasvaa sen sijaan, että se tungetaan ahtaaseen lokeroon. Tällä voidaan ehkäistä monia myöhemmän iän ongelmia, joihin sukupuolittuneet rakenteet liittyvät.

Kirjoittaja on Ajatuspaja Vision koordinaattori ja tutkija sekä Naisasialiitto Unionin varapuheenjohtaja.

undefined 

Tweet