Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
23.3.2017
Minulta kysytään usein, kuinka paljon lobbarit vaikuttavat poliitikkojen päätöksiin. Koskaan ei kysytä, kuinka paljon muut vaikuttavat poliitikkojen päätöksiin.
Tämä johtunee siitä, että vaikka lobbaustoiminta on parjattua ja maineeltaan salamyhkäistä, se on usein melko suoraviivaista.
Lobbari pyytää päästä tapaamiseen. Sitten istutaan vartti tai puoli tuntia ja lobbari kertoo asiansa. Lobbari voi tarjota illallisen, järjestää seminaarin yhdessä mepin kanssa tai lähettää sähköpostitse ehdotuksiaan siitä, miten lakiehdotusta pitäisi muuttaa.
Raha ei vaihda omistajaa, silloin kyseessä olisi lahjonta. Eikä EU-tasoista poliitikkoa voi ostaa puolelleen vaikkapa tarjoamalla illallisen. Pahimmillaan mepit juoksevat kolmella illallisella päivässä. (Ensimmäisessä syödään alku-, toisessa pää- ja viimeisessä jälkiruoka.)
Lobbarit vaikuttavat siihen, mitä poliitikot tietävät. He tarjoavat itselleen edullista tietoa, jonka poliitikko omaksuu tai sivuuttaa. On tärkeää, mistä poliitikko saa tietonsa. Yhtä tärkeää on kuitenkin se, mistä poliitikko ammentaa arvonsa ja ketä hän symppaa. Silloin kannattaa kiinnittää huomio siihen, kenen kanssa poliitikko pyörii.
Ihmiset alkavat tutkitusti ymmärtää niitä, joiden kanssa viettävät aikaansa. Siihen ei päästä puolen tunnin lobbaritapaamisella. Siihen päästään tapaamalla samoja ihmisiä yhä uudelleen ja uudelleen Suomi-areenassa, Savonlinnan oopperajuhlilla, yhteisten ystävien luona ja Linnan juhlissa.
Poliitikot, liike-elämän johtajat ja isojen lehtien päätoimittajat viettävät usein niin paljon aikaa keskenään, että alkavat väkisinkin samastua toisiinsa. Se ei ole tietoista vaan väistämätöntä.
Poliitikkojen, liike-elämän johtajien ja päätoimittajien ei tarvitse pitää toisistaan. He ymmärtävät toisiaan tavalla, jolla tavan kansalainen ei voi heitä ymmärtää. Usein he ovat toki myös kavereita.
Harva poliitikko käyttää aikaa itsetutkiskeluun ja todella pohtii, miten ihmiset, joiden kanssa he viettävät aikaansa, vaikuttavat heihin. Moni haluaa vakuuttaa itselleen ja muille, ettei seura vaikuta, eivätkä vuodet politiikan huipulla muuta mitään.
Esimerkiksi yli puoluerajojen arvostettu Merja Kyllönen (vas) kertoo humoristisesti Twitter-kuvauksessaan olevansa herrojen harmina Brysselissä, ei suinkaan herrana tai rouvana Brysselissä.
Poliitikot tapaavat kansalaisia ja perhettään, sekä ystäviään ajalta ennen politiikkaa. Suuri osa ajasta kuluu kuitenkin yhteiskunnan kerman kanssa.
Fiksu poliitikko myöntää itselleen ja äänestäjilleen, että seura vaikuttaa. Silloin voi pohtia, miten seuran vaikutusta voi tarvittaessa vastustaa. Fiksu äänestäjä ei puolestaan pakota poliitikkoa teeskentelemään, että tämä on se sama jartsa tai pertsa, joka oli ennen 30 vuoden uraa politiikassa.
Ei ole. Sen tunnustaminen on itseymmärryksen ja paremman politiikan alku.
Tweet