Ilmastopolitiikan spinning-tunti

12.12.2015

Lasse Leipola

Vihreän Langan toimittaja Lasse Leipola seuraa neuvotteluiden etenemistä Twitterissä.

Nyt kun Pariisin sopimuksen valmistuminen on toivottavasti enää tuntien eikä päivien kysymys, voi alkaa spekuloimaan seuraavaa vaihetta. Neuvotteluiden lopputulosta yritetään nimittäin lähipäivinä tulkita, viestintäslangilla spinnata, eri suuntiin.

On selvää, että jos Pariisin sopimus syntyy, Ranska ylistää sen historiallisuutta ja merkittävyyttä. Myös kokouksen puheenjohtaja, ulkoministeri Laurent Fabius nostettanee historian suurimpien diplomaattien joukkoon. Jos prosessi menee, venymisestä huolimatta, sulavasti loppuun asti, Fabius on toki kaikki kehunsa ansainnut.

EU yhtynee Ranskan kuoroon, mutta saattaa myös moittia kunnianhimon tasoa vaatimattomaksi. Pariisissa ei nimittäin ole missään vaiheessa ollut pöydällä ilmastotieteen näkökulmasta riittävän kunnianhimoisia elementtejä.

Jo EU:n sisällä on jakolinjoja, sillä ainakin Puolassa mutta ehkä myös esimerkiksi Suomessa on tarvetta korostaa sitä, ettei sopimus uhkaa nykyistä teollisuutta, vaan kaikki jatkuu ennallaan lukuunottamatta uusia mahtavia mahdollisuuksia.

Yksi kiivaimmista mediataisteluista käydään Yhdysvalloissa. Republikaanien terävimmät aseet on jo terotettu ja sillä hetkellä, kun nuija kopahtaa Pariisissa pöytään, alkaa Fox Newsilla armoton vyörytys siitä, miten presidentti Barack Obama on tuominnut Yhdysvallat takaisin keskiajalle.

Todennäköisesti kuullaan, että republikaanit haastavat presidentin oikeuden sitoutua tällaiseen sopimukseen ilman kongressin siunausta. Korkein oikeus mainittaneen, mutta Valkoisessa talossa on taatusti tutkittu kaikki mahdolliset pykälät jo etukäteen sen varmistamiseksi, ettei Obaman tähtihetkeltä viedä pohjaa. Obaman suusta kuultanee fraaseja: "planeetan pelastaminen", "lapsemme", "johtajuus", "työpaikat" ja "mahdollisuus".

Nousevien talouksien, erityisesti Kiinan ja Intian, keskeisenä tavoitteena on ollut niin sanotun palomuurin puolustaminen. On lopullinen kirjaus sopimuksessa millainen tahansa, ne yrittävät vakuuttaa kotiyleisönsä siitä, että palomuuri pysyy ja perinteiset teollisuusmaat joutuvat jatkossakin kantamaan suurimman vastuun.

Suurvalta-asemansa suhteen vielä hieman epävarmalle Intialle on myös tärkeää korostaa sitä, että maa säilytti itsemääräämisoikeuden eikä sitä pakotettu mihinkään.

Köyhimmät ja haavoittuneimmat maat ovat kaikkein vaikeimmassa asemassa. Niiden kannalta sopimus on auttamattoman riittämätön, mutta ne eivät voi tuomita sitä, sillä kansainvälinen ilmastoprosessi on niille jatkossakin elämän ja kuoleman kysymys. Puolentoista asteen kirjaaminen sopimukseen on sellainen pieni täky, jota ne voivat ylpeänä esitellä kotimaissaan.

Kansalaisjärjestöjen kommenteissa nostetaan esiin nykyisten päästövähennyssitoumusten riittämättömyys sekä se, ettei niiden tarkastelua aloiteta riittävän aikaisin.

Kansainvälisen liike-elämän kommentit saattavat jakautua. Toisaalta sopimuksen ohjaavaa vaikutusta kiitellään, mutta keskeinenä tavoitteena ollut vaatimus hiilen hinnoittelusta jäänee parhaimmillaankin vaisuksi.

Edistyksellinen liike-elämä saattaa olla kansalaisjärjestöjen kanssa samalla linjalla muistuttamassa sopimuksen puutteista, jotka vähentävät ilmastoratkaisujen kysyntää ja hidastavat siirtymää puhtaaseen teknoloigiaan.

Pientä esimakua ilmastoneuvotteluiden jälkinäytöksestä saadaan tänään lauantaina, kun Fabiusin sopimusluonnosta käsitellään ilmastokokouksen täysistunnossa. Monet maat haluavat vielä maalisuoralla näyttää taistelevansa oman etunsa puolesta. Sopimus syntynee lopulta – ehkä pienin viilauksin – joskus illalla tai yön aikana.

Kaikki lienevät kuitenkin lopulta samaa mieltä siitä, että sopimus on parempi kuin pannukakku.