Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Lasse Leipola
Komediastudio. Daily Show'n studioon kuljetaan ovesta, jonka yllä lukee ”Ken tästä käy, saa kaikki uutiset heittää.”
31.10.2014 13.29
Aikanaan pahamaineisena pidetyn Hell’s Kitchenin ja Upper West Siden -hienostoalueen rajamaastossa New Yorkissa on CBS:n televisiostudiot. Punatiilisen rakennuksen sijainti on sikäli sopiva, että siellä kuvattava Last Week Tonight on samaan tapaan löytänyt paikkansa kahden erilaisen maailman rajalta.
Sisällä studiossa yleisö istuu hiljaa ja kuuntelee. Ruudulla puhuva 13-vuotias pakistanilaispoika kertoo, kuinka hän nykyään pitää enemmän harmaasta kuin sinisestä taivaasta, koska Yhdysvaltain pommituslennokit lentävät vain pilvettömällä taivaalla.
Hetkeä aiemmin sama yleisö nauroi vedet silmissä, kun juontaja John Oliver sanoi lennokkien käyttöä koskevien ohjeistuksien olevan kuin konkarinäyttelijä Harvey Keitelin kivekset: epämääräiset. Pian pakistanilaispojan koskettavan lausahduksen jälkeen palataan taas huumorilinjalle.
Tunteiden vuoristorata on huima, jopa hieman epämiellyttävä. Silti
Oliverin juontaman Last Week Tonight -ohjelman tapa tarttua kipeisiin
aiheisiin on todella tehokas, sillä ilman huumoria raskaita aiheita
käsittelevästä ohjelmasta ei voisi tulla hittiä.
Ja nimenomaan hitistä viime keväänä alkaneessa Last Week Tonightissa on
kyse. Sen juontajasta, brittikoomikko John Oliverista, on tullut
hetkessä supertähti, joka on päätynyt muun muassa Rolling Stonen ja
Hollywood Reporterin kansiin.
Last Week Tonight kuuluu englanniksi fake news -nimellä tunnettuun genreen. Esimerkiksi kotimaiseen ysäriklassikko Iltalypsyyn verrattuna Last Week Tonight ja jo pidempään pyörineet Colbert Report ja Daily Show eivät ehkä ole vakavampia mutta asiallisempia. Fake news -termistä huolimatta kyseessä eivät ole mitkään valeuutiset vaan asiat ovat aivan todellisia, vain käsittelytapa on humoristinen.
Oliver taustajoukkoineen on lähtenyt viemään genreä uuteen suuntaan. Sen sijaan, että ohjelmassa pelkästään yhdisteltäisiin ”oikeiden” uutisten kuvamateriaalia nokkelasti, on jokaisessa jaksossa pidempi osuus, jota varten on oikeasti itse pengottu jotain ilmiötä.
Lennokki-iskuja käsitelleessä jaksossa tämä tarkoitti lähinnä sitä, että toimitus oli yrittänyt ja suurelta osin epäonnistunut saamaan tietoa lennokki-iskujen määristä ja perusteista. Julkista tietoa tästä hiljaisesta sodasta ei yksinkertaisesti ollut olemassa.
John Oliver kuitenkin kiistää olevansa journalisti.
”Se on komediaa meitä kiinnostavista asioista”, Oliver väitti Daily Beast -sivuston haastattelussa.
”Teemme pätkiä korkeimman oikeuden käsittelyistä ja muiden maiden vaaleista sekä muista kansainvälisistä asioista vain, koska ne ovat kiinnostavia eivätkä muut hyödynnä niihin liittyviä vitsimahdollisuuksia. Kymmenien tyhmien vitsien joukossa voi olla yksi vakava pointti.”
Studiosta seurattuna vasta muutaman kuukauden pyörineen ohjelman kuvauksien sujuvuus hämmentää. Kaikki menee kirjaimellisesti aivan kuin televisiossa, ilman mitään välileikkauksia tai uusia ottoja. Kuvaukset kestävät täsmällisesti yhden jakson mitan, jonka jälkeen Oliver kiittää yleisöään ja poistuu lavalta.
Ohjelma levittäytyy kuitenkin oman ohjelmapaikkansa ulkopuolelle. Usein jaksoihin sisältyy osallistava osio. Esimerkiksi verkkoliikenteen neutraliteettia koskevan jakson lopuksi Oliver kannusti keskustelupalstahäiriköitä suuntaamaan energiansa johonkin hyödylliseen ja ottamaan yhteyttä asiasta vastaavaan viranomaiseen. Seuraavana päivänä viestintävirasto FCC:n sivut pätkivät runsaan liikenteen vuoksi.
Omat tutkimukset ovat johtaneet myös skuuppeihin. Noin kuukausi sitten ohjelmassa paljastettiin, että maailman suurimpana naisille suunnattujen opintostipendien tarjoajana itseään markkinoiva missi-instituutio jakaa lupaamansa 45 miljoonan dollarin sijaan vain noin 500 000 dollaria vuodessa. Esimerkiksi Alabaman osakilpailun järjestäjät ilmoittivat tarjonneensa stipendejä yhteen yliopistoon peräti 2,6 miljoonan dollarin edestä.
”Kun otimme yhteyttä, meille selvisi, että he pääsivät tähän lukuun kertomalla yhden stipendin arvon 48:lla eli kaikkien kilpailijoiden lukumäärällä. Ja stipendin oikeasti saaneiden lukumäärä oli tuona vuonna – ettekä usko tätä – nolla! ”
Muutaman korttelin päässä CBS:n studiosta, kuitenkin selvästi Hell’s Kitchenin puolella, sijaitsee Comedy Central -kanavalla pyörivän Daily Show’n oma studio. Ajanpieksemän varastohallin kellarissa on vuosikausia vanhat lavasteet, jotka kiiltävät kirkkaissa valoissa kuin uudet.
Toisin kuin Oliverin sunnuntaisin lähetettävä ohjelma, Daily Show lähetetään neljästi viikossa, joka ilta maanantaista torstaihin. Ohjelman rytmi on nopeampi ja aiheiden käsittely pinnallisempaa – skuuppien sijaan täällä väännetään pelkkiä vitsejä.
”Saavun yleensä viiden maissa vahvasti juovuksissa”, ohjelmaa vuodesta 1999 lähtien juontanut Jon Stewart hauskuuttaa studioyleisöä ennen lähetyksen alkua.
”Vakavasti ottaen toiminta ei juurikaan eroa muista uutistoimituksista. Aamulla on uutispalaveri, jonka jälkeen taustatoimittajat saavat kukin tehtävänsä. Käsikirjoitus syntyy ja elää päivän mittaan.”
Suositun Fake News -konseptin toimivuutta voi mitata paitsi naurussa ja katsojamäärissä myös siinä, kuinka hyvin katsojat ovat perillä yhteiskunnallisista asioista. Vuonna 2012 Farleigh Dickinson -yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa Daily Show’n katsojat olivat paremmin perillä sekä kotimaan että ulkomaan asioista kuin esimerkiksi CNN:ää tai MSNBC:tä seuraavat. Samassa tutkimuksessa selvisi myös, että Fox Newsin katsojat olivat pahemmin pihalla kuin sellaiset, jotka eivät seuranneet lainkaan uutisia.
Last Week Tonightia voi katsoa maksukanava HBO:lla. Lisäksi Youtube-videopalvelussa julkaistaa tuoreita videoita kaikista jutussa mainituista kolmesta ohjelmasta: Colbert Report, Daily Show ja Last Week Tonight. Suomeen genreä on tuomassa HS:n uutisraportti. Jutun verkkoversioon on täsmennetty 3. marraskuuta, että Colbert Report on mukakonservatiivinen eikä varsinaisesti konservatiivinen ohjelma. Samalla lisätty jutun loppuun maininta Helsingin Sanomien Uutisraportista.
Tweet