Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Cinema Mondo
Tutkimuksen tähden maailmalle lähden. Kahdeksankymppinen jäätikkötutkija Claude Lorius palasi elokuvaa varten Antarktikselle vielä kerran.
17.9.2015 10.00
Ilmastoelokuva Ice and Sky on valitettavan unettava. Lanka keräsi vinkit R&A -festivaaleille myös niille, jotka eivät jaksa katsoa jään sulamista.
Ilmastoelokuva Ice and Sky valittiin keväällä sulkemaan Cannesin elokuvafestivaalit. Pingviinien marssi -hittielokuvan ohjanneen Luc Jacquetin uusin työ on saanut paljon kehuja.
Ei liene sattumaa, että elokuva, jonka lopussa alleviivaavasti kannustetaan toimintaan, on valmistunut juuri ratkaisevien ilmastoneuvotteluiden alla. Odotukset ovat korkealla – molempien suhteen.
Toisin kuin Al Goren vuonna 2006 julkaistu Epämiellyttävä totuus, Ice and Sky jättää faktavyörytyksen vähemmälle ja keskittyy yhden ihmisen tarinaan. Se kertoo kahdeksankymppisestä jäätikkötutkija Claude Lorius’sta, joka oli ensimmäisiä ilmastonmuutoksesta huolestuneita tiedemiehiä. Elokuva kuvaa miehen uraa, josta suuren osan hän vietti jäätiköillä.
Erityisesti keskitytään ensimmäisiin tutkimusretkiin 1950- ja 1960-luvuilla sekä elämään Etelämantereella – olosuhteissa, joita on vaikea uskoa todeksi. Miten voi nukkua -15 asteessa? Kuka elää vuoden maanalaisessa majassa kolmen miehen porukassa?
Elokuvan aihe on tärkeä, mutta toteutus valitettavan unettava. Antarktiksen maisemat ovat toki erikoisia ja näyttäviä, mutta sillä on rajansa, miten pitkään jaksaa katsoa jään sulamista tai lähikuvia mietteliään vanhan miehen kasvoista kuoromusiikin soidessa taustalla.
Puolitoista tuntia kuljetaan Lorius’ta esittävän kertojanäänen varassa. Jokainen lause on kuin ylväs loppuhuipentuma, keinorunollinen ylistys. Siellä valkoinen mies taas äärioloissa valloittaa ja pelastaa maailmaa! Hämmentävästi elokuvan lähes ainoat naiset ovat bikineissä.
Elokuvan kiinnostavin viesti on, miten tärkeää perustutkimus kaikilla aloilla on. Lorius ei lähtenyt Antarktikselle selvittämään ilmastonmuutosta, joka oli tuolloin vielä tiedeyhteisöllekin vieras ilmiö, vaan tutustumaan jäätiköihin, joilla kukaan ei ollut aiemmin käynyt. Maailmaa mullistava ajatus siitä, että jäätiköihin on tallentunut koko ilmastohistoria, löytyi siinä sivussa.
Ohjaaja Luc Jaquet saapuu paikalle elokuvan näytökseen 25. syyskuuta kello 16.15. Sitä ennen hän osallistuu ympäristöministeriön järjestämään Ilmastonmuutos. Nyt. -seminaariin.
Tässä elokuvassa on sekä rakkautta että anarkiaa.
Feministirunoilija Elle on juuri eronnut tyttöystävästään, kun Ellen lapsenlapsi Sage ilmestyy ovelle pyytämään rahaa aborttiin. Ellellä ei ole rahaa, mutta hän ei halua jättää tyttärentytärtään pulaan, joten kaksikko lähtee hommaamaan rahoja Ellen tuttavilta.
Kiroileva ja pilveä polttava isoäiti järjestää matkan varrella teini-ikäistä Sagea nolostuttavia kohtauksia ja laukoo unohtumattomia repliikkejä. Poikkeuksellinen päivä saa lopulta kolme sukupolvea, isoäidin, äidin ja tyttären, lähemmäksi toisiaan.
20.9. klo 14.15 Maxim, 22.9. klo 16.15 Kinopalatsi, 25.9. klo 18.30 Korjaamon Kulmasali
Isänsä perässä kohti Saksaa pakenevan kosovolaispojan tarina ahdistaa alusta loppuun. Pahinta pelkäävä katsoja näkee kumiveneet ja rekkojen tavaratilat viattoman pikkupojan silmin. Luottaa ei voi salakuljettajiin, poliiseihin tai omaan isäänsä. Eikä etenkään turvapaikkajärjestelmään.
Elokuva on empatian oppitunti tähän päivään, vaikka tapahtumat sijoittuvatkin 1990-luvulle.
18.9. klo 18.15 Kinopalatsi, 19.9 klo 21 Kinopalatsi, 23.9. klo 13.45 Maxim
Pääosin valkoihoisten kansoittamassa Winchesterin eliittiyliopistossa mustilla opiskelijoilla on eri tapoja selviytyä. Voi joko sulautua joukkoon ja olla kuin ei mitään, tai voi olla korostetusti musta ja nähdä rasistisen systeemin kaikkialla.
Dear white people -nimistä radio-ohjelmaa pitävä Sam on valinnut jälkimmäisen taktiikan. Pian valkoiset opiskelijat ärsyyntyvät ja järjestävät epäkorrektit blackface-teemabileet. Konflikti on valmis.
Elokuva avaa hauskasti valkoisten ja mustien välisiä ristiriitoja tämän päivän amerikkalaisessa yhteiskunnassa.
19.9. klo 16.15 Kinopalatsi, 21.9. klo 18.30 Maxim, 24.9. klo 16.15 Kinopalatsi
Jos ajattelit, että ralliautoilu pitäisi kieltää tylsänä ja ympäristölle haitallisena, katso tämä dokumentti.
Palestiinan ensimmäisille naisrallikuskeille kilpa-autoilu on vapautumista, feminismiä ja tapa jatkaa elämää keskellä miehitettyä maata, jossa kyynelkaasu muistuttaa lapsuudesta ja harjoitusradalla saattaa olla kumiluoteja ampuvia israelilaisia sotilaita. Koskettavinta on, kuinka koko suku on mukana tsemppaamassa siskojen unelmien tavoittelua.
19.9. klo 16 ja 22.9. klo 18.30 Kinopalatsi, 23.9. klo 18.15 Maxim. Ohjaaja Amber Fares paikalla näytöksissä 22.9. ja 23.9.
Tweet