Robotin tunteettomuus hämmentää ihmistä

11.1.2017 20.02

Vesa Sisättö

Ihmisenmuotoinen robotti yrittää nostaa laatikon maasta. Kun robotti on saanut taakan nousemaan, sivusta tulee ihminen joka lyö laatikon jääkiekkomailalla irti robotin käsistä.

Kun robotti yrittää tarttua laatikkoon uudelleen, mies siirtää sen robotin ulottumattomiin. Lopuksi mies tönäisee robotin kumoon. Se jää makaamaan kasvoilleen.

”Mitä tunteita tämä video teissä herättää?” kysyy Aalto-yliopiston sähkötekniikan ja automaation laitoksen professori Ville Kyrki.

Hän luennoi toimittajille robottien ja ihmisten yhteistoiminnasta tänään Suomen Akatemian ja Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan tilaisuudessa.

Vastaus kysymykseen on selvä: videossa ihminen käyttäytyy sietämättömästi robottia kohtaan. Robotti herättää sääliä.

”Robotti ei kuitenkaan koe mitään. Sillä ei ole tunteita”, Ville Kyrki muistuttaa. Mailaa käyttävä ihminen on robotille vain tehtävän suorittamisen tiellä oleva este muiden joukossa.

Tunteet ovat kuitenkin keskeinen asia, jota joudutaan miettimään kun ihmisten ja robottien yhteistyö ja yhteiselämä yleistyvät. Robottien aistien kehitys on mahdollistanut sen, että ne ”pääsevät häkeistä” eli teollisuuslaitoksien suljetuista ympäristöistä. Robotteja voidaan tuoda samoihin tiloihin, joissa ihmiset toimivat.

Robotteja on viime vuosina ajateltu tuotavan etenkin hoivatyöhön. Robottien toivotaan synnyttävän merkittäviä kustannussäästöjä sote-menoihin. Tutkimusten mukaan jopa yli puolet ihmisistä vastustaa tällaista kehitystä.

”Robotit tarvitsisivat hyväksynnän monelta taholta: käyttäjältä, käyttäjän omaisilta, palvelun tarjoajalta ja sen henkilökunnalta”, Kyrki luettelee.

Hän pitää roboteista seuraavaa hyötyä merkittävänä.

”Kustannussäästöjen lisäksi robotit voivat monissa tapauksissa tarjota palveluita, jotka eivät ihmiseltä onnistu. Robotti pystyy esimerkiksi kuntoutuksessa tarjoamaan juuri oikean määrän apua tietyssä liikeharjoituksessa. Robotit ovat hyviä toistamaan”, Kyrki muistuttaa.

Toinen hyöty on parantunut elämänlaatu. Robotit voivat huolehtia vanhuksen kotitöistä ja auttaa siten selviytymään omassa kodissa pidempään. Ne voivat tuoda myös turvallisuuden tunnetta.

Ennakkokäsitykset roboteista ovat ongelma kaikissa hankkeissa, joissa tutkitaan robottien käyttöä hoivapalveluissa.

”Ihmisillä ei vielä ole omia kokemuksia roboteista, joten kuva niistä on peräisin science fictionista ja laajemminkin populaarikulttuurista. Scifin yhteys todellisiin robotteihin on mielenkiintoinen, mutta heikko”, Kyrki huomauttaa.

Ennakkokäsityksissä näkyy sekä ylioptimismia että ylivarovaisuutta.

”Tämä johtaa toisaalta pettymyksiin, toisaalta turhiin pelkoihin.”

Kyrki ei pidä robottien tuloa uusille aloille uhkana ihmisten työllisyydelle.

”Asiasta ei ole tarkkaa tutkimustietoa. Toistaiseksi robotit ovat apuvälineitä ihmisten työssä. Keskustelu siitä vievätkö robotit ihmisten työpaikat ei johda kovin pitkälle.”

Hoivarobottien maailmanvalloitus onkin toistaiseksi ollut varsin vaatimaton. Kokeiluja on paljon, mutta menestykset ovat harvassa. Muistisairaiden vanhusten hoidossa käytetty japanilainen hyljerobotti Paro lienee ainoa kaupallinen menestystuote.

Ihmisten kanssa toimivat robotit voivat kokea yllättäviäkin teknisiä rajoituksia.

”Kokeilussa, jossa testattiin etäläsnäolorobottia, siis laitetta, jolla esimerkiksi vanhus voi olla videoyhteydessä sukulaiseensa, kävi ilmi että robotti ei selviä karvalankamatosta. Kotiympäristö on haastavampi kuin esimerkiksi toimisto”, Kyrki kuvaa.

Ihmisten ja robottien suhteet kehittyvät hitaasti. Ensireaktiot jotka usein ovat ihastus tai vihastus, eivätkä ne kerro mitään siitä, millainen suhde on pidemmällä tähtäimellä.

Alun esimerkkivideo ihmisestä, joka kiusaa robottia paljastaa aika paljon siitä, kuinka heijastamme tunteitamme koneisiin. Säälimme robottia, vaikka se ei ole robotin puolesta tarpeen.

”Tutkimusta tarvittaisiin siitä, minkä verran robottien herättämissä tunteissa kyse on opituista kulttuurisista asioista ja minkä verran biologisista ominaisuuksista”, Kyrki pohtii.

Ville Kyrkin mukaan robotiikka-alalla on yleisesti hyväksytty periaate, että robotteja ei ohjelmoida esittämään tunteita, joita niillä ei ole.

”Tämä periaate ajautuu kyllä ongelmiin kun robotit ohjelmoidaan sellaisiksi, että ne oppivat ihmisten kanssa toimiessaan. Ne voivat oppia jäljittelemään tunteita, jos se sopii niiden toimintaan.”

Tunteita jäljitteleviä robotteja ilmaantuu varmasti esimerkiksi siinä vaiheessa kun seksirobotteja aletaan tuottaa.

”Tällaisissa tapauksissa ihminen tietoisesti valitsee, mitä tunnetta haluaa kokea robotin kanssa toimiessaan.”


Robottien ja ihmisten suhteet puhuttavat myös Euroopan unionia tällä viikolla. Torstaina parlamentin oikeudellisen asioiden valiokunta äänestää mietintöluonnoksesta, jossa kartoitetaan tulevaa robotteja koskevaa EU:n lainsäädäntöä.

Kyse on monivaiheisen prosessin ensimmäisestä askeleesta.
Luonnoksessa käsitellään muun muassa automaattiautoihin liittyviä vastuukysymyksiä, robottien verotusta ja pisimmälle mentäessä tekoälyjen luomien teosten tekijänoikeuksia.

Mietintöluonnos alkaa viittauksilla Mary Shelleyn Frankensteiniin ja jo toisella sivulla mainitaan tieteiskirjailija Isaac Asimovin robotiikan lait. Ville Kyrkin mukaan tämä kertoo mietintöluonnoksen pohjasta paljon.

”Mietintöluonnos on liian etupainotteinen. Sen käsitys roboteista on scifin muokkaama. Siinä ryhdytään säätelemään asioita, joita ei vielä ole olemassa eikä ehkä koskaan tulekaan”, Kyrki kritisoi.

Kyrki ihmettelee esimerkiksi sitä, mihin tarvittaisiin luonnoksen ehdottamaa omaa virastoa robottiasioille. Esimerkiksi liikenne- tai terveysvirasto pystyy parhaiten näkemään, miten robotit toimivat niiden omilla aloilla.

”Kaikki robotteihin liittyvät eettiset kysymykset eivät myöskään ole vaikeita. Esimerkiksi automaattiauton tapauksessa onnettomuuksia varalle tullaan todennäköisesti luomaan vakuutusjärjestelmän ja tuotevastuun yhdistelmä”, Kyrki huomauttaa.

Mahdollisten tekoälyjen oikeushenkilöaseman pohtimista Kyrki pitää vielä science fictionina.

”Se ei ole relevantti asia tällä hetkellä ennakoitavassa tulevaisuudessa. Ei ole vielä mitään, mitä säädellä.”

Mietintöluonnokseen on esitetty lukematon määrä korjausehdotuksia, joista äänestetään torstaina. Luultavasti se tulee muuttumaan merkittävästi.

”Mietintöluonnoksella on tietenkin arvoa keskustelun herättäjänä ja visiona. Toivon keskustelun jatkuvan tiukemmin faktoihin nojaavana”, Kyrki sanoo.