

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Iiro Törmä
Uudet kuviot. Kansanedustaja Olli-Poika Parviainen haluaa, että taiteilijat voivat elää työllään myös suurten instituutioiden ulkopuolella.
9.7.2015 14.49
”Tuossako se on”, kysyy Olli-Poika Parviainen, kun kävelemme eduskunnan täysistuntosalin ohi.
On vaalien jälkeinen torstai. Tuore kansanedustaja Parviainen on viettänyt koko iltapäivän ryhmäkokouksessa eduskuntatalon uumenissa eikä ole vielä nähnyt Sibelius-akatemian tiloihin eduskuntatalon remontin ajaksi siirrettyä salia.
Parviainen ottaa kännykällään kuvan salin ovella päivystävästä Kekkosen rintakuvasta. Hän käyttäytyy tyynesti, kun ottaa huomioon, että hän on odottanut tätä päivää 15 vuotta.
Vuonna 2003 Parviainen näki Rosa Meriläisen kampanjoimassa Tampereen kaduilla. Hän meni Meriläisen luo, kertoi äänestäneensä tätä ennakkoon ja meni sitten kotiin.
”Kotona ajattelin, että hittolainen, siellähän se kadulla on, voin mennä uudestaan juttelemaan.”
Globalisaatio ja Irakin sota olivat saaneet Parviaisen kiinnostumaan vihreistä. Meriläinen antoi hänelle vinkkejä Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden paikallisjärjestön perustamiseksi ja kutsui hänet vaalivalvojaisiin.
”Rosa valittiin. Vaalivalvojaisista kotiuduttuani fiilistelin, miten hienoa on päästä eduskuntaan. Otin tavoitteeksi päästä kansanedustajaksi 2020. Kirjoitin sen paperille ja pistin kassalippaaseen.”
Ei Parviainen kaikkia valintojaan ole tehnyt Arkadianmäkeä ajatellen. Välillä hän oli osa it-huumaa ja käsikirjoitti pelejä sodasta ja Kalevalasta. Tavoitteensa hän saavutti silti viisi vuotta etuajassa.
”Hän on todellinen herrasmies, joka kykenee kuuntelemaan ja on aina kohtelias”, sanoo näyttelijä Anneli Ranta, yksi Olli-Poika Parviaisen kampanjan kantavista voimista.
Parviaisen sanotaan olevan yhtä kärsivällinen ja rakentava poliitikko kuin hänen pirkanmaalainen edeltäjänsä Oras Tynkkynen. Tämän allekirjoittaa myös eduskunnan jättävä Tynkkynen, jota Parviainen avusti kunnallispolitiikassa ja eduskunnassa vuosina 2004–2009.
Tynkkynen kertoo suositelleensa Parviaista niille, jotka etsivät tyyliltään ja vaikuttamisen tavoiltaan hänen kaltaistaan ehdokasta.
Kerron luonnehdinnoista Parviaiselle, kun kävelemme eduskunnasta kohti hänen ystävänsä Hietalahdessa sijaitsevaa galleria ARTagia.
”Ihmisinä olemme kuitenkin ihan erilaisia”, Parviainen sanoo.
Perillä istumme pöydän ääreen ja laitan nauhurin päälle.
Parviainen jatkaa:
”Oras on selkeästi yksityiselämässään introvertti, ja mä olen ekstrovertti. Hän on enemmän asiantuntijaluonne, mä olen keskustelija. Hän omaksuu laajatkin kokonaisuudet yksityiskohtaisesti, ja mä olen enemmän intressejä yhteen sovitteleva tunneälyihminen.”
Tamperelaismiehiä erottavat myös politiikan painopisteet. Parviaista kiinnostavat erityisesti työllisyys ja kulttuuri – siksi sovimme haastattelunkin nykytaiteen galleriaan. Hän haluaa edistää uutta, instituutioiden ulkopuolella kasvavaa kulttuuria, ja antaa taiteilijoille mahdollisuuden elää työllään.
Tietoyhteiskunnan kysymykset ovat myös tärkeitä, ja hän toivoo pystyvänsä ”auttamaan ja täydentämään” eduskuntaan palaavan Jyrki Kasvin työtä.
Parviainen kokee olevansa vihreiden valtavirrassa: maltillisesti vasemmalla ja selvästi liberaali.
Raumalla syntynyt Parviainen on toiminut Tampereen apulaispormestarina joulukuusta 2011. Pormestarimallissa kaupungin johto valitaan avoimen poliittisesti, ja valinnan tekevät valtuutetut.
”Malli on tuonut päätöksenteolle kasvot ja antanut vallalle vastuuta. Virkamiesvallassa on se ongelma, että johtotasolla on paljon piilopoliittista vallankäyttöä. Pormestarimallissa poliittinen vallankäyttö tehdään näkyväksi.”
Apulaispormestarina Olli-Poika Parviainen on ollut mukana tuomassa pelimuseota Tampereelle ja järjestämässä Näsilinnan remonttia ja avaamista yleisölle.
Hän on yksi avainhenkilöistä raitiovaunujen saamisessa Tampereelle. Valtion kanssa on tehty aiesopimus raitiotiestä. Kaupunginvaltuusto on sitoutunut siihen alustavasti.
”Tampereella keskusta ja perussuomalaiset ovat vastustaneet hanketta. Toivon, etteivät pirkanmaalaiset edustajat halua kampittaa maakuntansa keskuskaupungin tärkeintä hanketta eduskunnassa. Aiesopimus on tehty, mutta ainahan ministerin päätöksellä voidaan sopimuksia rikkoa tai purkaa”, Parviainen pohtii.
Hän aikoo puolustaa raitiotietä kaikin voimin myös kansanedustajana.
Joitakin on kummastuttanut, että Tampereen vihreät antoivat 2013 lokakuussa ratkaisevan tukensa kahden kilometrin mittaisen Rantatunnelin rakentamiselle yksityisautoille.
”Se on hyvä elvytyshanke, ja sillä saadaan tuhansille ihmisille uusia koteja kantakaupunkiin lähiöiden sijaan. Tie ei lähtenyt pois, mutta se siirtyy maan alle. Olimme valmiit hyväksymään hankkeen, koska kokonaishyödyt ovat suuremmat kuin haitat.”
Ennen vaaleja Parviainen ehdotti keskustalaisehdokkaan kanssa, että Pirkanmaan seutu sopisi hyvin perustulokokeiluun.
”Pirkanmaalla on kroonisesti korkea työttömyys ja monta päällekkäistä rakennemuutosta. Ehdotus oli vähän siltarumpujen paukuttelua, mutta jonnekin perustulokokeilu olisi hyvä saada.”
2000-luvun alussa Olli-Poika Parviainen oli kuplassa. Ei punavihreässä, vaan it-kuplassa. Hän perusti opiskelukavereidensa kanssa pelifirman, ja pian hänen naamansa oli koko sivun kuvassa Imagessa.
”Kaverit saivat intissä idean reaaliaikaisesta taistelupelistä, joka pohjasi Suomen ja Venäjän väliseen konfliktiin”, Parviainen sanoo ja nauraa melkein hermostuneesti – tämän päivän poliittisessa tilanteessa idea näkyy uudessa valossa.
”Itse kävin sivarin.”
Parviainen tuotti pelejä ja käsikirjoitti konsepteja. Firma alkoi suunnitella myös kalevalaiseen mytologiaan pohjautuvaa roolipeliseikkailua. Parviainen myöntää, että aiheet kuulostavat aika kansallisromanttisilta.
”En valinnut aiheita. Kavereilla oli valmiit ideat ja sinne tarvittiin tyyppi hoitamaan käytännön puolta. Kalevala-pelissä ei itse asiassa ollut mitään nationalistista, vaan käsikirjoitin siitä aika monikulttuurisen paikan.”
Riemua kesti viitisen vuotta. Sitten kupla puhkesi ja firma meni konkurssiin. Kaikki putosivat jaloilleen, sanoo Parviainen, mutta sanoo, ettei halua enää menneitä muistella.
Haastattelun jälkeen häneltä tulee kuitenkin vielä tekstiviesti:
”Unohtui. Sen paatoksen vastapainoksi teimme myös opetuspelin liito-oravien lajityypillisestä käytöksestä ja metsiensuojelusta :).”