Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Miten biosfääri kestää bioafäärit?
18.6.2018
”Biotaloudella voidaan parantaa Suomen taloutta ja työllisyyttä sekä suomalaisten hyvinvointia.”
Näin hehkutetaan kolmen ministeriön vuonna 2014 laatimassa Suomen biotalousstrategiassa.
Biotalous-sana ilmestyi valtiopäiväasiakirjoihin vuonna 2008. Sanaa käytetään vuosi vuodelta tiuhemmin, ja se on jo ehtinyt vakiintua.
Sana otettiin 2016 yleiskieltä kuvaavaan Kielitoimiston sanakirjaan. Selitteenä on ”varsinkin talous, joka käyttää uusiutuvia luonnonvaroja ravinnon, energian, tuotteiden ja palvelujen tuottamiseen”.
Biotalous ei ole ainoa uusista bio-sanoista. Kun biotekniikan neuvottelukunta julkaisi 2015 Biosanaston, sen esipuheessa arvioitiin, että monenlaiset uudet bio-ilmiöt ovat tulleet jäädäkseen suomalaiseen keskusteluun.
Lisäksi arvioitiin, että bioalan ”valtaisa kehitys viime vuosina on saanut niin maallikon, toimittajan kuin kokeneen tutkijankin ihmettelemään uusia termejä: biotalous, biojalostamo, biopankki ja synteettinen biologia”.
Uusien termien vyöry saattaa hämmentääkin, etenkin kun bio- liitetään sellaisiin sanoihin kuin talous, teknologia ja teollisuus. Mitä ihmettä esimerkiksi bioteollisuus voi tarkoittaa? Luontoteollisuuttako?
Kun biotaloudesta puhutaan politiikassa, asian myönteisyys otetaan usein annettuna, luonnollisena selviönä. Vaikka taloudesta puhuminen aiheuttaa jatkuvasti kränää, bio- tuntuu takaavan myötäsukaisen käsittelyn. Näin ainakin eduskuntakeskusteluissa.
Biotalouden merkityksiä on mahdollista tarkastella kriittisesti ekolingvistisestä näkökulmasta.
Kielitieteilijä Michael Halliday kiinnitti jo 1990 huomiota jatkuvan kasvun ideologiaan: ”lukemattomat tekstit toistavat päivittäin yksinkertaista viestiä: kasvu on hyvä, monta on parempi kuin muutama, enemmän on parempi kuin vähemmän, iso on parempi kuin pieni, kasvu on parempi kuin kutistuminen”.
Hallidayn mielestä tämä ajattelu johtaa ekologisesti tuhoisiin seurauksiin.
Kritiikitön puhe biotaloudesta ruokkii jatkuvan kasvun ideologiaa. Mutta miten biosfääri kestää kaikki bioafäärit?
Päättäjien puheissa biotalous näyttäytyy juuri kasvun mahdollistajana. Biotaloushankkeiden on sanottu kuljettavan Suomea kohti kestävän talouskasvun mallia.
Biotaloudesta on tehty poliitikkojen lauseissa itsenäinen olio, joka toimiin monin tavoin: biotalous tuo työtä ja tarjoaa kasvumahdollisuuksia, biotalous jalostaa, tuottaa ja käyttää uusiutuvia luonnonvaroja. Biotalous saa jopa elävän olion merkityksiä, kun poliitikko sanoo, että biotalous kasvaa ja kehittyy, ja että biotalouden koti on maakunnissa.
Poliitikkojakin positiivisemmin biotaloudesta puhuvat metsäteollisuuden äänitorvet. Esimerkiksi biotalous.fi- ja biotuotetehdas.fi-sivuilla sana on valjastettu kasvuideologian palvelukseen. Bio tuntuu pesevän kaiken töhnän pois jopa sellukattiloista.
Sellutehtaiden asemesta nyt puhutaankin mieluummin ”uuden sukupolven energiatehokkaista biotuotetehtaista”. Äänekosken tehtaasta sanotaan, että se ”mahdollistaa laajan ja monipuolisen tuotevalikoiman, jota valmistamaan syntyy ainutlaatuinen yritysten muodostama biotalouden ekosysteemi”.
Yritykset muodostavat ekosysteemin – näinköhän?
Tehtaan sanotaan olevan ”Suomen metsäteollisuuden historian suurin investointi”. Iso on parempi kuin pieni! Tehdas ”lisää puunkäyttöä merkittävästi”. Kasvu on parempi kuin kutistuminen! Lisäksi ”uusia työpaikkoja syntyy 1 500”. Enemmän on parempi kuin vähemmän!
Ekolingvistisestä näkökulmasta voidaan kysyä, kuinka paljon puun käytön lisääminen lisää metsien hakkuita. Vaikka biotaloudella voi olla entiseen ”pelkkään” talouteen nähden luonnon kannalta hyviä puolia, ei biotalous taida ekotaloutta olla.
Jatkuva myönteinen puhe biotaloudesta vahvistaa käsitystä, että luonto on olemassa työtä, tuotteita ja toimeentuloa, siis ihmistä ja hänen talouttaan varten. Puun kasvamisellakin on tässä maailmassa lähinnä se arvo, että siinä piilee talouskasvun mahdollisuus.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
