Filosofia kouluun!

3.5.2010

Jarkko Tontti

Peruskoulun tuntijakoa uudistetaan, mikä tarkoittaa intohimojen roihahduksia. Koulu on halujen ja haaveiden taistelukenttä. Ainakin aikuisille, jotka siirtävät kouluun tulevaisuutta koskevat toiveensa ja pelkonsa.

He ovat oikeassa. Päivänpoliittinen ajankohtaispöpinä on vaahtoa laineilla, oikeasti tulevaisuus synnytetään joka päivä koululuokissa, joissa kymmenien tuhansien lasten ja nuorten elämänperustuksia luodaan.

Peruskoulun tuntijaosta tehtiin äskettäin ehdotus, jonka tärkeyttä ei voi liioitella. Ehdotus toisi toteutuessaan peruskouluun oppiaineeksi filosofian.

Väärinymmärryksen vaarat ovat suuret. Ei, filosofia ei ole julkisuudessa riekkuvien nokkelikkojen lohkaisuja. Se ei ole astangajoogaa, innovaatiostrategioita tai fengshui –oppaita, joista voi lukea ”miten pitäisi elää”.

Filosofia koulussa ei myöskään olisi taas yksi oppiaine, jossa aikuisten tärkeinä pitämiä tietosisältöjä siirretään opettajalta oppilaalle. Ei ole haitaksi tietää, että Aristoteles eli vuosina 384-322 eaa., kannatti hyve-etiikkaa ja loi teoreettisia perustoja useille nykyisille tieteenaloille.

Kenellekään ei myöskään ole vahingoksi oppia, että Immanuel Kant eli Königsbergissä vuosina 1724-1804 ja että hänet muistetaan kategorisesta imperatiivista ”On aina toimittava siten, että toimintaa kantava ajatus voi tulla laiksi kaikkina aikoina”.

Tästä ei ole kyse, vaan siitä ainokaisesta asiasta, jonka koulussa oikeastaan voi oppia. Päntätyt asiakokonaisuudet unohtuvat hetkessä, mutta jos oppimaan eli ajattelemaan oppiminen jää hunningolle, elämänkulun muhkuraisuus on taattu.

Filosofia on nimensä mukaisesti viisauden rakastamista (kreikaksi filia = rakkaus, sofia = viisaus) eli niiden oikeasti tärkeiden kysymysten kysymistä omassa elämässään ja muiden kanssa. Se on myös kriittiseen elämänasenteeseen havahtumista, ja kriittisyyden tärkein muoto on tunnetusti itsekriittisyys.

Kun lähdetään filosofiasta jokaisen omana ajatteluna ja ihmettelynä, käytännön seuraukset ovat mittaamattoman tärkeitä sekä yhteiskunnallisesti että henkilökohtaisen elämän tasolla.

Millä perusteella pidän joitakin asioita tosina, kauniina tai oikeudenmukaisina? Miksi tuo toinen tuossa on eri mieltä? Voisinko olla väärässä? Mitä on valta, mitä on viha, mitä on rakkaus?

Tuoreet kansainväliset tutkimukset ovat kumonneet myös ne harhat, joiden mukaan filosofia olisi liian vaikeaa lapsille ja ei siksi kuulu peruskouluun.

Asia on oikeastaan päinvastoin. Aikuisena murheellisen moni ihminen on jo oppinut maailman tavoille, tykkäämään ja inhoamaan siten kuin muutkin, ottamaan maailman ja muut annettuina.

Huhuu, opetusministeri, senaattorit ja kaikki koulutuspolitiikan kanssa häärivät. Filosofiaa lapsille, nyt!

Kirjoittaja on kirjailija ja lakimies, joka opiskeli myös filosofiaa.

Tweet