Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Mikael Ahlfors
Puolueidensa aivot. Vihreiden Jukka Relander ja demarien Esa Suominen pohtivat blogissa politiikkaa ja politiikan ilmiöitä eduskuntavaalien lähestyessä.
18.11.2010
Esa Suominen esittää viimeisimmässä kirjoituksessaan, että Hesari on käynyt demarien vastaiseen hyökkäykseen. Todisteeksi Suominen mainitsee Heikki Hiilamon arvion Osmo Soinivaaran kirjasta
Ei tämä hyökkäys nyt niin suunnitellulta vielä tunnu, että sen taustalta olisi erotettavissa toimituksen päättäväistä pyrkimystä suistaa sdp pienpuolueeksi.
Lisäksi Hiilamon ja Soinivaaran tavoitteena ei ole perusteetta leimata ”oikeistohallitukseen tympiintyneiden vihreiden kannattajien mahdollinen siirtymäsuunta” sdp mahdollisimman epäilyttäväksi. He yrittävät näet käydä keskustelua sosiaaliturvasta.
Siitä keskusteleminen tuntuu erityisen hankalalta juuri näin vaalien lähestyessä. Tiedämme, että perusturvan taso on riittämätön. Tiedämme lisäksi, että pelkälle perusturvalle pudonneen on käytännössä mahdotonta vastaanottaa minkäänlaisia elinikäistä lyhyempiä työsuhteita järjestelmän rakenteellisten valuvikojen takia.
Seurauksena on aivan liian usein pitkäaikaistyöttömyys ja ikuisen kurssituksen kierre, vaikka muitakin vaihtoehtoja olisi, jos järjestelmää korjattaisiin.
En ole lukenut Hiilamon arviota, mutta olen lukenut Soinivaaran kirjan. Joudun siis jatkamaan keskustelua sen pohjalta.
Soinivaaran mukaan pahin vääristymä järjestelmässä on se, että koska perustulo on niin mitätön, toimeentulotuesta on de facto tullut osa perusturvaa. Ongelma on siinä, että toimeentulotukea saavaa rangaistaan työn tekemisestä kovalla kädellä. Muutaman päivän pätkästä tienatut rahat vähennetään toimeentulotuesta lähes kokonaisuudessaan ja pahimmillaan paperisodan saa aloittaa alusta.
Näin asteittainen integraation reitti työmarkkinoille on ja pysyy suljettuna, samaan aikaan kun pienyrittäjät valittelevat työvoimapulaa. Heillä ei välttämättä ole resursseja palkata kokopäiväistä väkeä, mutta väliaikaista työtä olisi tuon tuostakin tarjolla. Sen tekeminen pitäisi työkunnossa, avaisi uusia ovia ja pidemmän päälle säästäisi yhteiskunnan rahaa.
Nykyjärjestelmä on kansantaloudellisesti järjetön ja inhimillisesti kohtuuton.
Miten solmun voisi avata? Soinivaaran ehdotus on se, että nostetaan peruspäivärahaa ja rahoitetaan nosto säästyvistä toimeentulotuista. Eli käytännössä: annettaisiin samalle rahalle eri nimi. Tällöin työn vastaanottaminen kannattaisi huomattavasti nykyistä paremmin ja suuri joukko ihmisiä kykenisi vaikuttamaan omaan elämäänsä nykyistä enemmän.
Tämä on kuitenkin mahdotonta.
Mahdottomuuden syy on se, että työmarkkinajärjestöjen vaatimuksesta pitää samalla nostaa myös ansiosidonnaista turvaa nauttivien peruspäiväraha-osuutta. Sen nostaminen on kallista, koska rahaa vain menisi lisää ilman että mistään säästyisi.
Erityisen kalliiksi noston tekee se, että monimutkaisen kerroinjärjestelmän takia pelkkää peruspäivärahaa saavalle maksettu ylimääräinen kymppi pitää maksaa ansiosidonnaista saavalle kaksin-kolminkertaisena, jos saaja sattuu olemaan mystisen ”taitekohdan” yläpuolella.
Tätä politiikkaa Esa Suominen kutsuu solidaariseksi tukipolitiikaksi.
On totta, että pienipalkkaisen ihmisen ansiosidonnainen turva on hävyttömän alhainen. Ehkä korotuksia voisi porrastaa. Mutta se, että pelkällä peruspäivärahalla elävän turvaa nostettaisiin, ei huonontaisi – toisin kuin Suominen antaa ymmärtää – pienipalkkaisesta ansiosidonnaiselle pudonneen asemaa, vaan pitäisi sen ennallaan.
Olen Suomisen kanssa varovaisesti samaa mieltä hallituksen veropolitiikan huonoudesta. Veroja laskettiin kyllä oikeaan aikaan, mutta kohdennus oli väärä: Katainen pääsi elvytyksen varjolla palkitsemaan kokoomuksen parempituloista kannattajakuntaa, vaikka juuri elvytyksen nimissä rahat olisi kannattanut suunnata kaikkein huono-osaisimmille. Päätellen viimeaikaisista ulostuloista, heillä ei ole kyllä ystäviä muuallakaan.
Sitä hämmästelen perusturvasta käydyssä keskustelussa, että siinä keskitytään aivan liiaksi vihreiden oletettuun haluun murentaa liittojen valtaa ja ”heikentää” parempia tukia saavien ihmisten asemaa, samalla kun itse ongelmaan ei esitetä minkäänlaista ratkaisua.
Sdp:n ”satanen lisää kaikille” ei sellaiseksi kelpaa, sillä toimeentulotuki pysyisi edelleen tärkeänä osana peruspäivärahalle pudonneiden perusturvaa ja työn vastaanottaminen olisi aivan yhtä kannattamatonta kuin nykyisinkin.
Tweet