SXC

Rauha on jouluna perinteitä tärkeämpää

22.12.2008 12.16

Lasse Leipola

Kiireisen vuoden jälkeen ihmiset eivät kaipaa lahjoja, perinteitä tai hössötystä. Tärkeintä on rauha, oma aika ja läheiset ihmiset.

”Joulu merkitsee ystävien ja omaisten muistamista sekä jonkinlaisten lahjatervehdysten miettimistä ja lähettämistä. Tärkeintä joulussa on se, että ystävät ovat mielessä enemmän kuin muulloin”, sanoo kalastaja Pentti Linkola.

Hän sanoo, että tärkeänä osana jouluun kuuluu myös tuttavien lähettämien joulutervehdysten saaminen.

Aivan kuin kalastajalla myös kansanedustajalla läheiset ovat jouluna mielessä.

”Tämän kaiken härdellin jälkeen joulu merkitsee sopivassa suhteessa lepoa, liikuntaa, punaviiniä ja reilua kotielämää. Meillä on kotona se vaihe, jossa lapset ovat lähdössä maailmalle, joten on mukava viettää aikaa heidän kanssaan”, sanoo vihreiden Heli Järvinen.

Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastovastaavalle Leo Straniukselle joulu merkitsee taukoa normaalista arjesta, jossa taistellaan ilmastonmuutosta, liikakuluttamista ja sukupuuttoja vastaan.

”Joulu on tasapainottava tekijä, jolloin voi ottaa aikaa itselle ja läheisilleen. Miellän joulun ja uuden vuoden siirtymäriitiksi, jolloin on hyvä pohtia mennyttä ja tulevaa”, Stranius pohtii.

Hän voisi ihan helposti luopua lahjoista, joulukuusesta tai muista perinteistä.

”Eipä tulisi mieleenkään hankkia mitään kinkkua. En haluaisi kuitenkaan luopua siitä, että joulu on rauhallista aikaa, jolloin yhteiskunnallinen vaikuttaminen hiljenee.”

Myös Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson kaipaa taukoa yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Perinteinen joulu ei kuitenkaan välttämättä ole hänestä paras mahdollinen vaihtoehto rentoutumiseen.

”Ideaalitilanteessa joulu merkitsee rauhoittumista sekä hyvää aikaa ja ruokaa yhdessä perheen kanssa. Käytännössä se kuitenkin merkitsee hirveää säätämistä ja stressiä”, sanoo Johansson.

Jos hän saisi päättää, joulua ei vietettäisi lainkaan. Rauhallisesta tauosta arjen kiireen keskellä hän ei silti luopuisi.

”Aikaisemmin, kun minulla ei vielä ollut perhettä, vietin joulua paikoissa, joissa sitä ei noteerattu: islamilaisessa kylässä Kenian rannikolla tai pääosin juutalaisen ryhmän kanssa telttaillen Etelä-Afrikassa. Yritin välttää joulua, koska siitä on tullut kaupallisen tuhlaamisen pahin symboli”, Johansson sanoo.

Hän on ehdottanut perheelleen usein joulu viettämistä jossain muualla, jossain missä voisi vain rauhoittua. Vaimolle se kävisi, mutta lapsille ei.

Lapset vaativat perinteitä muissakin perheissä.

”Meidän joulunvietto on aika perinteistä, lähinnä sen vuoksi, että lapset haluavat, että kaikki on aivan kuten aina ennenkin. Itse olisin valmis vaihtamaan laatikot, rosollit ja muut jouluruuat vaikka itsetehtyyn italialaistyyliseen oliivi-kaprispataan. Ehkä sen aika koittaa sitten, kun vietämme joulua joskus kahden”, Järvinen sanoo.

Toisaalta jouluun voi kuulua vähemmän jouluisia perinteitä. Heli Järvinen tapaa aina aattoaamuna parhaan tyttökaverinsa ja lähtee tämän kanssa juoksemaan hankeen.

”Tunnin juoksemisen jälkeen pulahdamme avantoon, minkä jälkeen toivotamme hyvät joulut ja palaamme perheidemme luokse kaikki aggressiot täysin purkaneina”, Järvinen kertoo.

Tweet