Lauri Tiainen

Myrkkyä myydään vitamiinina, jota ei ole olemassa

11.5.2016 7.09

Vesa Sisättö

”Aprikoosinsiemenet sisältävät hyvien rasvahappojen lisäksi amygdaliinia eli B17-vitamiinia. Amygdaliinia on useissa ruoka-aineissa, mutta sen pääasialliset lähteet ovat hävinneet länsimaisesta ruokavaliosta. Aiemmin ravintomme on sisältänyt B17-vitamiinia luonnostaan 1-2g/vrk, mutta nykyään saamme tätä ainetta ruoasta vain noin 50mg vuorokaudessa.”

Näin kerrotaan Foodin aprikoosinsiemenistä muun muassa Ruohonjuuren sivuilla (päivitys klo 13.50: tuote vedettiin Ruohonjuuressa myynnistä jutun julkaisun jälkeen). Tuotteesta kiinnostuneen silmiin saattaa myös osua esittelyn loppupäästä kappale, jossa mainitaan että kannattaa aloittaa yhdellä siemenellä päivässä ja sitten nostaa määrää muutamaan kappaleeseen. Syytä tähän ei mainita tekstissä, mutta sen saa helposti selville googlaamalla. Amygdaliini on myrkyllistä.

Aprikoosinsiemeniä on myynnissä kahta laatua, makeita ja karvaita. Amygdaliinia on vaarallisia määriä nimenomaan karvaassa tyypissä.

Lasse Jalkanen Foodin Oy:stä, mitä mieltä olette karvaiden aprikoosinsiementen myrkyllisyydestä?

”Karvaissa aprikooseissa, kuten karvaissa manteleissa on amygdaliinia. Ei näitä siemeniä liiaksi saa syödä, itse olen enemmillään syönyt kymmenkunta päivässä, mutta en toistuvasti."

Amygdaliinilla ja B17-vitamiinilla on pitkä eikä erityisen kunniakas historia. Amygdaliini-yhdiste eristettiin ensimmäistä kertaa karvasmantelista jo vuonna 1830. Sitä todettiin olevan myös luumujen, kirsikoiden ja aprikoosien siemenissä.

Aine hajoaa veden vaikutuksesta muun muassa erittäin myrkylliseksi vetysyanidiksi. Näin tapahtuu esimerkiksi, jos ihminen syö jotain amygdaliinia sisältävää. Tämän vuoksi esimerkiksi edellä mainittujen hedelmien kiviä ei suositella syötäviksi.

1800-luvun lopussa amygdaliinia kokeiltiin syöpälääkkeenä, mutta nopeasti kävi ilmi että aine on syöpälääkkeenä teholtaan olematonta ja liian myrkyllistä.

Amygdaliinin tarina syövän hoidossa ei kuitenkaan päättynyt tähän. 1940-luvun lopulla amerikkalainen Ernst T. Krebs ja hänen poikansa Ernst Jr johtivat amygdaliinista yhdisteen, jonka ne nimesivät laetriiliksi.

Aineen tehoa on tutkittu useaan otteeseen ja todettu että se ei vaikuta syövän etenemiseen lainkaan. Laetriili on myös myrkyllistä: monet sitä käyttäneet ovat kuvailleet syanidimyrkytyksen oireita ja aineen käyttöön liittyviä kuolemantapauksiakin tunnetaan.

Koska viranomaiset toimivat 1950- ja 1960-luvuilla kieltääkseen laetriilin käytön syövän hoidossa, Krebsit keksivät teorian että aine toimii ennaltaehkäisevänä. He nimesivät laetriilin ”vitamiini B17:ksi”.

Krebsien teorian mukaan elimistöön voi iskeä syöpä, jos tätä vitamiinia ei saada tarpeeksi. Valitettavasti koko teoria on hölynpölyä. B17-vitamiinille on kuitenkin muodostunut vuosien kuluessa oma traditionsa uskomushoitojen maailmassa. Sen peruja on Ruohonjuuren mainoksessakin näkynyt väite.

”Ravitsemustiede ei tunne vitamiini B17:a”, vahvistaa ylitarkastaja Sari Sippola Evirasta.

”Vitamiinien määritelmään kuuluu se, että ne ovat vitaaleja, elimistön toiminnalle välttämättömiä. Amygdaliini ei ole.”

Jossain vaiheessa markkinoinnissa on myös sekoittunut alkuperäiset määritelmät: amygdaliinista johdettu laetriili oli alunperin se aine, jonka Krebsit nimesivät B17-vitamiiniksi. Suomalaiset aprikoosinsiemeniä myyvät kaupat yhdistävät kuitenkin B17:n amygdaliiniin. Sinänsä tällä ei ole paljon merkitystä, sillä B17-vitamiini on joka tapauksessa pelkkää mielikuvitusta.

Eviralla on paljonkin huomautettavaa tuotteen markkinoinnista.

”Ei kuvitteellisella vitamiinilla voi markkinoida tuotetta.  EU-lainsäädännössä on vaatimukset, joissa muun muassa määritellään mitä vitamiineja ja kivennäisaineita voi tuotteen ilmoittaa sisältävän ja paljonko kyseistä ainetta pitää olla, jotta sen saa pakkauksessa tai markkinoinnissa mainita”, Sippola kertoo.

Aprikoosin siementen tapauksessa aine on lisäksi myrkyllinen ja tiedot sen määrästä puuttuvat.

”Maahantuoja on vastuussa tuotteen turvallisuudesta, mikä tässä tapauksessa tulee ottaa huomioon”, ylitarkastaja Anna Mizrahi Evirasta huomauttaa.”Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSA:n uuden riskinarvioinnin mukaan jopa yksi pieni aprikoosin siemen voi olla haitallinen pienille lapsille.”

Karvaita aprikoosinsiemeniä myy Suomessa useampi luontaistuotealan myymälä. Aprikoosin siementen käytöstä syövän hoidossa ei yleensä näiden markkinoinnissa kerrota. Poikkeuksen tekee Lootuskauppa.fi, jonka sivuilla kerrotaan otsikon ”Syövän tukihoito” alla seuraavaa:

”Aprikoosin sydänten sisältämä amygdaliini eli B17-vitamiini on aine, joka kerääntyy syöpäsoluihin, niiden erilaisen aineenvaihdunnan takia. Amygdaliini toimii siten suoraan syöpäsoluja vastaan, ollen kuin myrkkyä niille.”

Väite on suoraan peräisin Krebsin teorioista vuosikymmenten takaa.

Miksi ihmiset ostavat karvaita aprikoosinsiemeniä, Lasse Jalkanen Foodin Oy:stä?

”Ihmiset hakevat niitä itsehoitoon, syövän itsehoitoon. Tai syövän ennaltaehkäisyyn”

Mistä on peräisin sivuillanne ollut tieto, että ennen ihmisten ravinto on sisältänyt huomattavasti enemmän amygdaliinia?

”Aikaisemmin amygdaliinia on saatu muun muassa manteleista huomattavia määriä, ennen kuin niitä on ruettu erottelemaan. Nykyään kaupan hyllyllä olevat mantelipussit on suurimmaksi osaksi lajiteltu niin, että pienet, karvaat, amygdaliinia sisältävät mantelit on eroteltu jo ennen markkinoille pääsyä, toki niitä on edelleen, mutta hyvin harvakseltaan.”

Tiesitkö, että B17-vitamiinia ei ole olemassa?

”En tiennyt.”

Onko mielestäsi oikein mainostaa tuotetta vitamiinilla, jota ei ole olemassa?

”Hyvä kysymys."

Haastattelujen lisäksi jutussa on käytetty lähteenä Benjamin Wilsonin artikkelia The Rise and Fall of Laetrile (www.quackwatch.org).

Tweet