Mitä on suomalaisuus?

7.12.2007

Jarkko Tontti

Kirjoittaja on kirjailija, joka kirjoittaa suomeksi.

Vuoden 2007 itsenäisyyspäivän aatonaattona Umayya Abu-Hanna kertoi minulle kokemuksistaan adoptiobyrokratian kourissa. Luomumenetelmällä jälkeläisiä saa tunnetusti hankkia kuka tahansa, mutta adoptiolasta halajava joutuu tarkkaan syyniin. Koska Umayya oli adoptoimassa lasta ulkomailta, selvittely oli erityisen häikäilemätöntä. Äitikokelaalta oli muun muassa tivattu, kuinka hän aikoo kasvattaa lapsestaan suomalaisen.

Umayya oli vastannut, että ensisijaisesti hän aikoo kasvattaa lapsestaan ihmisen.

Eniten minua äimistytti se, että joku adoptiobyrokraatti luuli tietävänsä, mitä suomalaisuus on. Muutenhan kysymystä ei olisi voinut esittää.

Minä ainakaan en väitä tietäväni kovinkaan tarkkaan, mitä suomalaisuus on. Onko sitä edes olemassa? Siis muuten kuin nippuna kliseitä sisusta, saunasta ja Sibeliuksesta, ja muuta vastaavaa Suomi-pölpötystä, jota kuullessani olen aina tuntenut vilpitöntä myötähäpeää puhujan puolesta.

Nationalismin historiaa tutkinut Benedict Andersson on määritellyt kansallisvaltiot kuvitteellisiksi yhteisöiksi. Minulla, ja sinulla, ei ole mitään todellista yhteyttä suurimpaan osaan Suomen tasavallan kansalaisista. Toisin kuin minulla ja sinulla on aito yhteys ystäviimme ja tuttaviimme, olkoon heidän kansalaisuutensa mikä tahansa.

Silti joillakin on otsaa väittää, että kaikki suomalaiset olisivat samaa porukkaa ”suomalaisia” ja, että on olemassa yhteinen ”kansallinen etu”. Omien hajanaisten kokemusteni mukaan minulla on paljon enemmän yhteistä ”ulkomaalaisten” ystävieni kanssa kuin suurimman osan suomalaisista kanssa. Ystävät voin valita, onneksi. Sen sijaan suomalaisuuden suhteen minut on pakotettu järjestettyyn avioliittoon ties kenen epämiellyttävän tyypin kanssa.

Toivon kaikille kansallisvaltioille pikaista loppua. Nationalismi on kuoleman ja väkivallan uskonto. Se on myös mitä keinotekoisin luomus. Ei ole mitään välttämätöntä syytä, jonka takia ihmiskunnan pitäisi olla jakautunut kansallisvaltioiksi. Aina ei ole ollut niin, ja tulevaisuudessa niistä toivottavasti päästään eroon. Euroopassa on EU:n myötä suureksi ilokseni astuttu pitkä askel kansallisvaltioiden romuttamisen tiellä, vaikka alussa vasta ollaankin.

No mitä se suomalaisuus oikein on? En voi siitä sanasta noin vain irtautua, vaikka kuinka yrittäisin, lapsenlapseni toivottavasti jo voivat. Minulle suomalaisuus on päätös, puhdas valinta. Se, joka haluaa ja päättää olla suomalainen, on suomalainen. Sen jälkeen on vain tyhjä taulu. Siihen jokainen saa kirjoittaa suomalaisuutensa määritelmäksi ihan mitä vaan.