Kaikkien Sipoo

5.10.2007

Heli Järvinen

Kirjoittaja on kerimäkeläinen vihreä kansanedustaja.

Sipoon osien liittäminen Helsinkiin on asia, joka on kuohuttanut monen vihreän mieltä ainakin täällä etelässä. Etenkin sipoolaiset, joista yli 90 prosenttia äänesti liittämistä vastaan, pitävät päätöstä röyhkeänä valtapolitiikkana. Erityisen raskauttavaa päätöksessä oli se, että lopulta kaikki Helsingin vihreät äänestivät liittämispäätöksen puolesta.

Maailmanlaajuisesti ratkaisussa ei ollut mitään erityisen mullistavaa. Tanskassa kuntien lukumäärä pudotettiin muutaman vuosi sitten kolmasosaan alkuperäisestä. Myös Etelä-Afrikassa vauhti on ollut samansuuntainen, USA:ssa taas on tehty jopa kokonaisen maakunnan liitoksia. Suurimmasta päästä ovat olleet myös muutokset Australian Viktoriassa, jonka nykyiset aluekeskuskaupungit vastaavat kooltaan suomalaisia maakuntia. Näitä liitoksia ja muutoksia on tehty välillä vapaaehtoisemmin, välillä taas hampaat irvessä itkien. Miksi siis poru yhdestä osasta Sipoota?

400 kilometrin päästä Itä-Suomesta katsottuna Sipoo näyttää eräänlaiselta ennakkoratkaisulta. Siinä Helsinki ei halua edes neuvotella mahdollisesta yhteistyön tehostamisesta tai koko kuntien liitoksesta, vaan tahtoo noukkia vain rusinat pullasta eli parhaat osat Sipoosta. Helsinki taas kokee neuvotelleensa asiasta jo pari vuosikymmentä. Asiassa onkin vedottu Sipoon aiempaan neuvotteluhaluttomuuteen, sen liian hitaaseen kaavoitusvauhtiin ja myös maakunnan rajaongelmiin.

Mutta jos ongelmana ovat kestävää kehitystä estävät maakuntarajat, eikö pakkoliitosten sijaan tulisi puuttua niihin?

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi vakuuttaa, ettei Sipoo-päätös ole ennakkotapaus. Silti ei voi välttyä pälyilemästä naapurikuntiaan, josko nämäkin kuola valuen tarkastelevat maarajojaan uusin silmin. Jos parhaillaan käynnissä olevat kuntaliitosneuvottelut Savonlinnan seudulla eivät tuota kaupungin tuottamaa tulosta, voisi Savonlinna helpoin asiaperustein vaatia itselleen alueliitoksella Kerimäeltä Anttolan kylää, joka matkallisesti on tasan kahden taajaman välimaastossa, mutta jonka väki lähes poikkeuksetta asioi kaupungissa.

Tampereen vetovoimaa ja yhtenäistä kaavoitushenkeä taas taatusti puoltaisi ainakin Pirkkalan lentokenttäalueen liittäminen kaupunkiin. Turku taas havittelisi mielellään kaikkia naapurikuntiaan tai niiden osia. Esimerkkejä löytyy varmasti joka kaupungista.

Miten vihreä Sipoo-ratkaisu sitten oli? Toimivan, tiiviin ja ekologisesti kestävän kaupunkirakenteen luominen on tietenkin ihannetavoite, joka tässäkin asiassa ratkaisi monen kannan. Sipoo-päätöksissä oli kyse myös perinteisistä toimintatavoista, jotka ovat käytössä kaikilla ja kaikkialla puolueesta ja paikkakunnasta riippumatta: siis vähän keskustelua etukäteen ja paljon valitusta jälkikäteen. Vähintään tästä pitää ottaa opiksi. Asukkaiden ylikävelyä on vaikea hyväksyä maassa, jossa hallituksen ohjelman etusivulla lukee, että kansalaisille on taattava oikeus vaikuttaa, osallistua ja olla osallisia päätöksenteossa.

Vihreiden paras valtti ympäristöteemojen lisäksi on nyt ja jatkossa avoimuus, kansalaisaktiivisuuden kannustaminen sekä rehellinen vuoropuhelu. Oli korkeimman hallinto-oikeuden päätös Sipoo-kysymyksessä mikä tahansa, toivon tähän työhön mukaan kaikkia, myös puolueesta eronneita sipoolaisia.