Elämän suurin ekomoka

15.10.2009

Äiti

Kun kätilö ultrassa huudahti, että näitähän on täällä kaksi, päässä kävi sata ajatusta yhtäaikaa. Päällimmäisenä tietysti sellaiset kuin "ihanaa", "uskomatonta", "miten me selviämme" ja "voi kauhistus". Ja heti niiden jälkeen: "Mikä ekorikos!"

Meillehän piti tulla siisti nelihenkinen ydinperhe, jossa on kaksi kaunista lasta, joista ensimmäinen oli siis saatu jo kolme vuotta sitten. Söisimme luomuruokaa ekosähkön valossa, kulkisimme junilla Euroopan halki ja ehkä pian vaihdattaisimme pieneen dieselautoomme sähkömoottorin.

Ja nyt – kaikki murskaksi! Meistä tulisikin viisihenkinen suurperhe, jolla on varmaan Lapin läänin kokoinen hiilijalanjälki, vesijalanjäljestä puhumattakaan. Mitä ne töissäkin sanovat? Emmehän me mahdu kaksosrattainemme enää edes Ruohonjuuren ovesta sisään!

No, nyt kaksoset ovat kolmekuisia ja tunnelmat asettuneet. Ekologinen omatunto on hiljalleen turtunut. Pahin kolhu sille oli raskauden loppuaika, jolloin lääkäri kielsi minulta kävelyn ja jouduin yksityisautoilemaan lähikauppaankin.

Ja toden totta: ei ole tullut pientä sähköautoa, vaan jouduimme hankkimaan sen ainoan leveätakapenkkisen automallin, johon meillä oli varaa ja johon mahtuisivat meidän puolalaiset jättiläisrattaamme. Aargh.

Mitä enää auttaa se, että ostamme luomuna kaiken, mitä kaupasta saa tai että hankimme lastenhoitotarvikkeet käytettynä? Olemme tuottaneet yhden suunnittelemattoman, "ylimääräisen" ihmisen tätä maapalloa kuormittamaan.

Ekoilemme tietysti edelleen sen minkä pystymme, mutta sillä on turha leveillä – etenkin nyt, kun ekoilusta on  tullut hyvinvoivalle keskiluokalle melkein harrastus. Se kiertää kirpputoreja, joka jaksaa, ja se ostaa luomua, jolla on varaa.

Meidän ekoilustamme on tullut lepsua. Kun on yöllä herännyt imettämään kaksikymmentä kertaa, vuoroin toista ja vuoroin toista, kestovaippojen vertailu ei ole aamulla päällimmäisenä mielessä.

Itse asiassa juuri kestovaippailu on ollut kaksosten kanssa suurin pettymys. Tavaraa tulee vaippaan sen verran, että kestovaippa on vaihdettava kahden tunnin välein. Pintakuivaliinasta huolimatta unet keskeytyvät aina märkään vaippaan, ja yhden vauvan itku herättää tavallisesti toisenkin...

Superhyperimukykyiset kertikset pitävät vauvat tyytyväisinä parhaimmillaan viisikin tuntia putkeen – ja koko yön.

Esikoisen kestovaipat ovat kuitenkin koko ajan käden ulottuvilla odottamassa. Ehkä sitten, kun kakasta tulee kiinteää! Seuratkaa blogia, niin tiedätte miten käy.

Lisää kaksosia kestovaipoissa löydät jatkossa täältä.

Tweet