Radikaalia lamavappua!

30.4.2009 13.10

Jussi Karmala

Tänään vappuaattona Helsingissä syntyy uusi kapitalismin vastainen liike. Tässä ovat sen panokset.

Keski-ikäinen, ruskeaan nahkatakkiin pukeutunut mies heiluttaa hirttosilmukkaa eduskuntatalon portailla. Taloa vartioivat poliisit tuijottavat vakavina. Sivummalla toppatakkipukuiset miehet uhoavat, että seuraavan kerran tullaan aseiden kanssa.

Harmaa ja kolea marraskuinen torstai vuonna 1993 keräsi eduskuntatalon eteen toistakymmentä tuhatta mielenosoittajaa. Lama oli syvimmillään, yli 700 000 suomalaista työttömänä.

Oli oikeastaan ihme, ettei murrostorstaiksi nimetty mielenosoitus johtanut väkivaltaisiin yhteenottoihin. Vaan miten käy tänään vappuaattona Helsingissä, kun uusi lama herättää murrostorstain henkiin?

Murrostorstai 2009 on kolmen mielenosoituksen yhteenliittymä. Nyt asialla eivät ole väsyneet keski-ikäiset työttömät vaan taistelunhaluiset opiskelijat, nuoret vasemmistolaiset, prekariaattiliike ja vapaan kaupunkitilan puolustajat.

Monet uskovat tämän murrostorstain synnyttävän uuden poliittisen liikkeen, joka haastaa kapitalistisen yhteiskuntajärjestyksen.

Vai käykö niin, että liike jää pienen piirin pullonheittelyksi, joka hiipuu pois samasta syystä kuin lähes kaikki uudet virtaukset 1960-luvulta lähtien: ne nostavat spektaakkelin keinoin esiin näkyvän yksittäisen epäkohdan mutta kuihtuvat pois järjestäytymisen puutteen vuoksi.

Ainakin ilmassa on jotain uutta. Uuden liikkeen aktiivit ovat organisoituneita, radikaaleja ja puhuvat marxilaisittain vallankumouksesta.

He ovat eri maata kuin vuosituhannen vaihteen globalisaatiokriitikot ja prekariaattiaktivistit, jotka olivat ylpeitä siitä, etteivät järjestäytyneet tai puoluepolitisoituneet.

Murrostorstain järjestäjät yrittävät sen sijaan kerätä yhteen mahdollisimman paljon eri tahoja, myös lähiöiden työttömiä ja maahanmuuttajia. Monet heistä pitävät ay-liikettä potentiaalisena kumppanina.

Uusi liike ei halua päteä moraalisella ylemmyydellä. Se haluaa riveihinsä taviksia.

Suomalaiset ovat osa kansainvälistä uutta liikettä, joka painottaa yhteistyötä ja organisoitumista. Sen sytykkeenä on talouskriisi, joka on jo muualla maailmassa ajanut 50 miljoonaa ihmistä äärimmäiseen köyhyyteen.

Brittimedia ennustaa tulevasta kesästä raivon kesää, ”summer of rage”. Islannissa kaatui hallitus, ja vasemmisto voitti vaalit ylivoimaisesti.

Keskeinen ero nyt syntymässä olevan liikkeen ja 2000-luvun alun liikehdinnän välillä on asioiden henkilökohtaisuus.

Vanha aktivismi oli kamppailua globaaleja moraalisia vääryyksiä vastaan. Uuden liikkeen teemat ovat henkilökohtaisia ja sosiaalisia: köyhyys, asunnottomuus ja työttömyys. Ne vetoavat massoihin, jos taantuma syvenee.

Vihreä liike on perinteisesti pystynyt ammentamaan voimaa uusista liikkeistä. Nyt vihreät istuvat porvarihallituksessa ja kallistuvat oikealle samaan aikaan, kun kaduilla syntyvä liike suuntaa vasemmalle. Erkaantuminen näyttää väistämättömältä.

Katujen uusi poliittinen liike koostuu palasista, joita tänä vappuna sovitellaan yhteen. Vihreä Lanka selvitti uuden liikkeen avainpelaajat.

Murrostorstain teesit

”Lilius ja muut veivät rahamme, nyt on aika ottaa ne takaisin!”

Murrostorstain manifesti kutsuu valtamedia.net-lehden sivuilla ihmisiä vappuaaton kolmeen mielenosoitukseen, jotka kaikki alkavat klo 17.30.

Hakaniemen torilla juhlivat vasemmistolaiset iskulauseella ”Toimeentulotukea, ei pankkitukea”. Kampissa Narinkkatorilla kokoontuvat katutila-aktivistit ja yliopistolla opiskelijaliike. Kolme mielenosoitusta sulautuu illan kuluessa yhdeksi suureksi kulkueeksi.

Murrostorstain perusajatus on, että laman laskua ei saa maksattaa yhteiskunnan vähäosaisilla. Taantuman jälkeisen yhteiskuntajärjestyksen pitää perustua sosiaaliseen tasa-arvoon. Talouskasvun sijaan politiikan päämääräksi on otettava ihmisten hyvinvointi.

Vapun alla Murrostorstain mediayhteyshenkilöt Dan Koivulaakso, 28, ja Aleksi Lilleberg, 27, istuvat huppareissaan Kiasman kahvilassa kertomassa järjestelyistä. Lilleberg on muun muassa tunnettu talonvaltaaja, Koivulaakso Euromayday-aktiivi.

Nämä mediayhteyshenkilöt kontrolloivat tarkasti, kuka antaa liikkeen nimissä lausuntoja. Murrostorstai on muutenkin hyvin organisoitunut. Nettisivuilla esimerkiksi kerrotaan lakiasiain tukinumero siltä varalta, että mielenosoittajat joutuvat tekemisiin poliisin kanssa.

Koivulaakso ja Lilleberg eivät halua nimetä liikettään, tai ainakaan puhua aktivisteista ja prekariaatista. Aktivismi-termissä alkaa olla melkoinen ysärisoundi, ja prekariaatin määritelmä on murrostilassa.

”Nyt on pakko puhua liikkeestä tai muodostumassa olevasta liikkeestä. Pitää käydä tiettyjä taisteluja, joissa osapuolet muodostuvat. Yhteiskunnalliset kamppailut ja luokkakamppailut, niistä rakennetaan murrostortai 2009”, Lilleberg sanoo.

Tämä liike ottaa asiansa vakavasti.

”Varmaan kaikki haluavat, ettemme joudu laman aallonpohjalle, mutta yhteiskunnassa tarvitaan radikaali tulojen uudelleenjako. Vain sillä voidaan estää suuren vihan syntyminen”, Koivulaakso selvittää.

Vakavan vastapainoksi on tarjolla viihdettä. Murrostorstain mielenosoituksissa esitetään paljon musiikkia, lavoilla nähdään muun muassa Puppa J, Jontti & Shaka, Misfits-dj:t ja Ilkka Kalevi Tillanen.

Uuden liikkeen syntyä rytmittää hip hop. Tämä johtuu pitkälti siitä, että Suomessa tehdään tällä hetkellä paljon poliittista hip hoppia. Se on 2010-luvun agit proppia, luokkataistelun taustamusiikkia.

Opiskelijat kurittavat kapitalismia

Maripaitoihin ja tennistossuihin pukeutuneet opiskelijat istuvat Helsingin yliopiston Porthanian aulan sinisillä sohvilla. He kuuntelevat hiljaa tutkija Päivi Uljasta, joka aloittaa puheensa lainaamalla Karl Marxia.

”1970-luvulla Marxin manifesti tuntui kertovan menneisyydestä. Nyt kun lukee Marxia, tuntuu siltä, että Marx kertoo ajasta, joka on tulossa”, Uljas sanoo.

Joukko parikymppisiä nuoria naisia jakaa lentolehtisiä, joiden otsikko julistaa: ”Kapitalismi ulos kampukselta”.

Uusi opiskelijaliike on aktivoitunut Suomen kaikissa suurissa yliopistoissa. Löyhää verkostoa yhdistää yliopistolain kritiikki. Monet vaativat opiskelijoille lisää itsenäisyyttä ja halvempia asuntoja.

Vappua edeltävät päivät ovat olleet yliopistoilla tapahtumarikkaita. Tampereella kuusikymmentä opiskelijaa valtasi yliopiston yhdeksi yöksi. Helsingissä opiskelijaliike järjesti työpajoja, keskustelutilaisuuksia ja mielenilmauksia.

Edellisellä viikolla opiskelija-aktiivit jakoivat Tampereen yliopistolla esitteitä, joissa syytettiin yliopiston ruokatoimittajaa Sodexhoa hämäristä vankilaruokabisneksistä ja työntekijöiden oikeuksien polkemisesta. Yliopiston hallintojohtaja soitti paikalle poliisit.

Tänään vappuaattona opiskelijat yhdistävät voimansa kadunvaltaajien ja vasemmistolaisten kanssa. Helsingin Opiskelijatoiminta-liikkeen aktiivi Heta Punamäki, 23, haluaa opiskelijoiden huomaavan, että suurin osa heistä on prekariaattia, köyhälistöä.

”Yliopisto ei ole turvapaikka muusta yhteiskunnasta, siksi pelkkä opintososiaalisten etujen ajaminen ei riitä. Opiskelijapolitiikan pitää radikalisoitua ja tavoitella laajempia yhteiskunnallisia uudistuksia. Yliopistolaki on kevään kärki, mutta tavoitteemme on politisoida opiskelijoiden asema”, teoreettista filosofiaa opiskeleva Punamäki sanoo.

Talonvaltaajat hautovat vallankumousta

Helsingin Kalasataman autiolla teollisuusalueella seisoo kaksikerroksinen 1960-luvulla rakennettu tiilitalo, jonka seiniä peittävät graffitit.

Viime vuosina Helsingissä on vallattu taloja niin paljon, että kaupunki luovutti keväällä tämän Sosiaalikeskus Satamaksi nimetyn rakennuksen talonvaltaajien käyttöön.

Marxilaisuus pistää täälläkin silmään. Pihan työmaakopin seinään on kirjoitettu valkoisella spraymaalilla ”Antaa kapitalismin kuolla”. Viereisen tehdashallin kivijalka panee paremmaksi: ”No war between nations, no peace between classes!”

Talon viereisessä verkkoaidassa liehuu punainen lippu, joka jo hätkähdyttää:

”Solidaarisuutta Tampereelle. Re-create 1918.”

Toive paluusta sisällissodan vuosiin on kärjistys, mutta jostakin se kertoo. Yhteiskunnalliset liikkeet ovat talouskriisin myötä radikalisoitumassa.

Myös talonvaltausliike on muuttamassa luonnettaan. Vapun alusviikolla opiskelijaliike valtasi tyhjän toimistokiinteistön Helsingin Vallilasta protestina asumisen jatkuvalle kallistumiselle.

Kiinteistöjä vallataan yhä enemmän asumiskäyttöön. Tyhjilleen jääneet omakotitalot tai toimistokiinteisöt ovat tyypillisiä kohteita. Näistä valtauksista valtaajat eivät kuitenkaan kerro medialle, sillä he eivät halua vaarantaa pään päälle saatua kattoa.

Megafoni on uuden liikkeen teoriakeskus

Megafoni on vuonna 1999 perustettu yhteiskuntaradikaali verkkolehti. Se syntyi globalisaatiokriittisen liikkeen aikana. Nyt sen sivuilla käydään teoreettista keskustelua uuden liikkeen tilasta.

Megablogin 17. huhtikuuta päivätty kirjoitus kuuluu näin: ”On ymmärrettävä, että nyt on tilaisuus, ensimmäinen kerta pitkiin, pitkiin aikoihin, elvyttää unelmaa vallankumouksesta ja sosialistisesta taloudesta: kapitalistiset yritykset nurin ja kaikki valta neuvostoille. Jos kapitalisti vetäytyy, tehtaat ja työpaikat vain työläisten yhteiseen omistukseen. As simple as that.”

Aktivistiliike leikittelee yhä avoimemmin sosialismilla.

Neuvostoliiton kaatumisesta on jo 18 vuotta. Siinä ajassa ehtii kasvaa uusi sukupolvi, jolla ei ole kokemusta reaalisosialismista.

Jukka Peltokoski, 35, on kuulunut Megafonin toimituskuntaan lehden perustamisesta lähtien. Peltokoski oli nuorempana aktiivinen radikaalissa ympäristöliikkeessä. Nyt hän tekee väitöskirjaa yhteiskunnallisten liikkeiden teoriasta. Lisäksi hän toimii yliopistoliikkeessä ja prekariaattikysymysten parissa.

Peltokoski on kirjoittanut Megafonin uusimpaan numeroon kolme artikkelia, joiden nimet ovat kuvaavia: Wissenarbeit macht frei, Prekaari organisaatio ja Leninismin aave.

Hänen mukaansa Marxista, Leninistä ja sosialistisesta taloudesta puhuminen ei ole vanhaan palaamista, vaan uuden etsimistä.

”Meillä ei ole historiallista painolastia tai traumoja. Voimme käyttää Marxin ja Leninin tekstejä kuten mitä tahansa muitakin teoreettisia tekstejä. Ne ovat kokeilua, työkaluja. Jotain käyttökelpoista voi löytyä vanhoiltakin teoreetikoilta.”

Peltokosken mielestä 1960-luvulla alkanut uusvasemmistolainen projekti on ajautunut kriisiin.

”Siksikin pitää hakea vauhtia ajoista ennen hippeilyä.”

Peltokosken mukaan nykyisessä globaalissa taantumassa on yhtäläisyyksiä viime vuosisadan alkuun ja 1930-lukuun. Kansallismielinen populismi nousee laman syventyessä.

Megafonin sivuilla lukee, että uusi numero ilmestyy vappuna. Ilmestyminen on kuitenkin taktisista syistä siirretty myöhemmäksi.

”Jos vappuna tapahtuu jotain, meillä on mahdollisuus kommentoida sitä”, Peltokoski sanoo.

Hän kertoo, että kentällä odotetaan tätä vappua jännittyneinä. Uuden liikkeen mielenosoituksia on luvassa Helsingin lisäksi esimerkiksi Tampereella.

”Jännitettä on ilmassa. Pakka on sekaisin, sillä keskusteluja on myllytetty pitkään.”

Vasemmisto palaa kadulle

Vapun liikehdintä voi olla vasemmiston uudistumisen siemen.

Samaan aikaan, kun sosialidemokraatit jatkavat hedelmätöntä kriisikeskusteluaan ja vuoden 1968 nostalgisointia, uudet liikkeet kiinnostuvat työväenliikkeen varhaishistoriasta.

Ilmassa on suurten kertomusten paluun makua.

Vasemmistonuoret ovat ainoana poliittisena nuorisojärjestönä mukana murrostorstain tapahtumissa. Etelä-Suomen piiri on Hakaniemen torin ”Toimeentulotukea, ei pankkitukea” -tapahtuman moottori.

Vasemmistonuorten Etelä-Suomen piirin puheenjohtajan Henri Salosen mukaan ongelma on Suomessa tällä hetkellä se, että ihmiset eivät tiedosta omaa luokkaansa.

”Luokkatietoisuuden puutteen vuoksi ihmiset toimivat omia intressejään vastaan esimerkiksi vaaleissa.”

Murrostorstain porukoissa käytetään luontevasti sellaisia ilmauksia kuin luokkakonflikti ja luokkakantaisuus.

Salosen mielestä yhteiskuntaluokat eivät ole häipyneet mihinkään, ne ovat vain muuttuneet erilaisiksi. Työväenluokka ja porvarit on yhä kelpo jako.

”Työ muuttuu koko ajan, jolloin ihmisten on yhä hankalampi nähdä, mihin luokkaan kuuluvat. Koulutustaso ei ole enää tae luokasta, sen todistaa akateeminen työttömyys. Tiliotteesta viimeistään tajuaa, oletko niitä, jotka takovat rahaa – vai niitä, jotka tekevät toisille rahaa.”

Talouskriisi antaa vasemmistolle pitkästä aikaa mahdollisuuden haastaa kapitalistisen markkinatalouden hegemonian, ja osoittaa, että talousjärjestelmät perustuvat aina poliittisiin päätöksiin.

Vasemmiston ja uuden liikkeen aktiivit etsivät vaihtoehtoa kapitalistiselle yhteiskuntajärjestykselle, mutta vaihtoehto ei ole vielä kiteytynyt, eikä sillä ole edes nimeä.

Vasemmiston pitää ensin luoda uusi talous- ja yhteiskuntapoliittinen kieli sekä kantava kokonaisyhteiskunnallinen näkemys, joka ei peräänkuuluta paluuta kylmän sodan aikaiseen sosialismiin tai pohjoismaiseen 1980-lukulaiseen sosialidemokratiaan vaan johonkin aivan uuteen.

Paskaduunista barrikadille

Vappuyönä 2006 eduskuntatalon edessä VR:n makasiineilla roihusi tuli.

Prekariaatti-liikkeen Euromayday-mielenosoitus oli aiemmin illalla mennyt hulinaksi, kun mielenosoittajat rikkoivat kauppojen ikkunoita ja maalasivat tageja seiniin.

Yöllä makasiineilla paloi suuri kokko, jonka sammuttamisessa mielenosoittajat joutuivat käsikähmään poliisin ja palokunnan kanssa. Poliisi löysi paikalta polttopulloja.

Muutama päivä myöhemmin makasiinit syttyivät uudelleen tuleen ja paloivat lähes maan tasalle. Poliisilta levisi mediaan tieto, että makasiineilla oli ennen paloa nähty huppariin pukeutunut henkilö. Myöhemmin selvisi, että palo ei ollutkaan tuhopoltto.

Murrostorstain mediayhteyshenkilö Aleksi Lilleberg oli tuolloin aktiivinen prekariaattiliikkeessä. Murrostorstain manifestissa ei kuitenkaan korosteta prekariaatti-termiä, koska aiempien vuosien paskaduunikeskustelu meni väärille raiteille.

”Me puhuimme luokasta, mutta media puhui niistä kymmenestä henkilöstä, jotka järjestivät tapahtumia.”

Demonisoitu prekariaattikeskustelu on kuitenkin tekemässä comebackiä. Sen merkkinä Into-kustannus julkaisi vappuviikolla pamfletin Paskaduunista barrikadeille.

Murrostorstain toisen mediayhteyshenkilön Dan Koivulaakson mukaan prekariaattiliikkeen vaatimus perustulosta tai taatusta toimeentulosta on nyt ajankohtaisempi kuin aikoihin.

”Sosiaaliturvan heikentämistä on koko 2000-luvun ajan perusteltu taloudellisella pakolla. Taantuman elvytysmiljoonat kuitenkin löytyivät kädenkäänteessä. Kyse on ainoastaan poliittisista päätöksistä.”

Tämä ristiriita on tänä vappuna läsnä ympäri maailman mielenosoituksissa, joiden yhteinen tunnuslause on ”Me emme maksa kriisiänne”.

Vasemmistolaisten kriitikoiden mukaan on kestämätön ajatus, että talouskriisiä ratkovat samat henkilöt, jotka sen aiheuttivatkin. Laman jälkeiset rakenteet pitää muodostaa sosiaalisen tasa-arvon periaatteelle.

Pahin visio on, että kriisistä nousee vain viherpesty kapitalismi.

Tweet