Koulujuhlat tähän päivään

12.1.2009

Jarkko Tontti

Kirjoittaja on kirjailija, joka söi jouluna sushia ja kuunteli Kentin biisiä Dom andra. Lisää Tontin blogikirjoituksia löydät täältä.

Opetusministerin vaihtoivat. Kuulemani perusteella monet ovat isosti tyytyväisiä, että Sari Sarkomaasta päästiin.

Sarkomaa tunnettiin siitä, että hän käytti vaaleista toiseen mainoslausetta ”Järki ja tunteet”, Jane Austenin romaanin nimen pihistäen. Ne, jotka tuntevat Sarkomaan puuhat vuosien takaa, sanovat, että Jane Austenin erään toisen kirjan nimi kuvaisi häntä paljon kohdallisemmin.

Uusi opetusministeri Henna Virkkunen voisi vahvistaa kokoomuksen uutta mutta vielä heiveröistä imagoa nuorekkaana, kaupunkilaisliberaalina puolueena. Ministerinuran alku ei tosin vakuuta.

Ensi töikseen Virkkunen rykäisi julkilausuman, jonka mukaan kristilliseen uskoon perustuvat juhlat sopivat kouluihin, koska ne ”kuuluvat suomalaiseen kulttuuriperinteeseen”.

Vaikuttaa siltä, että menneen maailman koti, uskonto ja isänmaa -uho on yhä kokoomuksen perimmäinen agenda, vimmaisista peittely-yrityksistä huolimatta.

Minun tosin on vaikea ymmärtää, mitä suomalaista on Lähi-idän muinaisten paimentolaiskansojen uskomuksissa, jotka on Suomeen väkivaltaisella pakkokäännytyksellä tuotu.

Voisi luulla, että isänmaallisuuden nimeen vannova Kansallinen kokoomus toimisi pikemminkin sen puolesta, että lapsille kerrottaisiin koulussa Ukko ylijumalasta, metsän Tapiosta ja Väinämöisestä.

Onneksi opetusministeri ei voi vaikuttaa yksittäisten koulujen juhlakäytäntöihin. Tyttäreni koulun joulujuhla oli harvinaisen onnistunut juuri siksi, että Virkkusen narinat oli jätetty omaan arvoonsa.

Toisin kuin joskus edellisinä vuosina, nyt ei näkynyt seimikuvaelmia ja laulut kertoivat lähinnä lumileikeistä ja tontuista. Musiikki-, tanssi- ja balettiluokkien esitykset olivat hätkähdyttävän hienoja, tuskainen virrenveisuu oli poissa.

Lasten edun kannalta koulujen juhlien pitäisi olla kaikille oppilaille ja vanhemmille yhteisiä tilaisuuksia, ei joidenkin vanhempien nostalgiankaipuun paapomista. Monikulttuurisessa Suomessa koulujuhlien järjestäminen edellyttää eri uskontojen ja uskonnottomuuksien huomioimista, uusrasistien hullu-uhosta huolimatta.

Näin tehtiin vuonna 2008 ainakin yhdellä helsinkiläisellä ala-asteella ja juhla oli kaikkien juhla. Kiitos.