Neuvottelut käynnissä

Viime viikolla saatiin vihdoin käyntiin asekauppasopimusneuvottelut ja nyt niitä käydään, hitaasti, mutta kuitenkin.

Puheissa neuvottelujen aikana on kuultu kaikenlaista ihmeellistä. Tietyt maat, esimerkiksi Kiina, Kuuba, Egypti ja Syyria katsovat koko tätä prosessia kuin sen olisi tarkoitus vaikuttaa lähinnä laittomaan kauppaan. Onhan tietysti olemassa se mahdollisuus, että jos oikein kovasti toivotaan ja kirjoitetaan oikein hyvä sopimus, niin kyllä ne laittomat kauppiaat varmasti sitten uskovat meitä.

Vakavasti puhuen nämä maat suhtautuvat koko sopimukseen penseästi ja pelkäävät, että mahdollisen sopimuksen tultua voimaan heillä on aiempaa enemmän vaikeuksia ostaa aseita. Osan näistä puheenvuoroista tarkoitus on ainoastaan viivytellä kokouksen edistymistä.

Eräänä päivänä kokouksen aluksi kuultiin kansalaisjärjestöjä. Jostain syystä yhdysvaltalaisia aselobbareita päästettiin ääneen seitsemän, maailmanlaajuiseen Control Arms -koalitioon kuuluvia asekaupan rajoituksia vaativia järjestöjen edustajista sai puheenvuoron vain viisi. Tämä kertonee lähinnä aselobbyn vahvuudesta, toivottavasti ei kuitenkaan vaikutuksista sopimuksen sisältöön.

Kansalaisjärjestöosio alkoi NRA:n, Yhdysvaltain kansallisen kivääriyhdistyksen puheenvuorolla. NRA:n edustaja painotti puheessaan sitä, etteivät he tule koskaan hyväksymään mitään rajoituksia vapaaseen oikeuteensa kantaa asetta. Jälkikäteen minua kaduttaa vähän, etten tullut laskeneeksi montako kertaa puheessa toistui fraasi ”founding fathers”, mutta ainakin parikymmentä.

Tarkoitus on kaiketi suunnilleen sama kuin Suomessa tiettyjen tahojen käyttämä veteraanipuhe, viitata johonkin menneeseen ja arvokkaaseen, aivan kuin puhuja tietäisi muita paremmin mitä menneisyydessä on ajateltu. Samalla puhuja suosittelee tulevia päätöksiä tehtävän näiden hänen parhaiten edustamiensa arvojen pohjalta.

NRA:n perusajatus on käsittääkseni se, että mahdollisimman monilla ihmisillä olevat aseet tuottavat turvallisuutta, koska niiden avulla kaikki ihmiset voivat suojella itseään ja perhettään mahdollisia hyökkääjiä ja ”tyranneja” vastaan.

NRA:ssa varmasti ymmärretään, ettei kansainvälisen asekauppasopimuksen ole tarkoitus puuttua minkään maan kansalliseen aselainsäädäntöön. Toisaalta huhu kertoo, että he ovat tässä aktiivisia, koska sopimus on heille pätevä olkinukke, jonka voittamiseen heidän jäsenistönsä antaa mielellään tuntuvia lahjoituksia. Nyt sopii vain toivoa, että NRA:n ilmiselvästi aiheettomat puheet toimivat älyttömyydessään sopimuksen puolesta, eivätkä sitä vastaan.

Lopuksi vielä. Se kysymys, joka useimmin kysytään, tuleeko sieltä nyt se sopimus, valmistuuko se, päästäänkö siitä sopimukseen? Vastaus on vielä tässä vaiheessa, että en minä tiedä, eikä kukaan muukaan. Nyt neuvotellaan, tehdään töitä ja toivotaan parasta.