Tasa-arvo ei toteudu vihreissä – Senkin Iiris Suomela haluaa muuttaa.

Anna Autio

Pomonainen. Vihreiden nuorten puheenjohtaja Iiris Suomela.

14.8.2017 9.25

Riikka Suominen

Naiset siivosivat ja miehet istuivat sohvalla. Se ärsytti Iiris Suomelaa.

Vihreiden nuorten liittokokous vuonna 2013 oli väitellyt kiihkeästi sukupuolikiintiöistä. Kun tapahtuma sunnuntaina loppui ja vuosaarelainen nuorisotalo piti siivota, istuivat miehet sohvalla ja naiset siivosivat.

Suomela oli 19-vuotias ja elämänsä toisessa vihreiden tapahtumassa. Hän ei tuntenut ennestään ketään. Silti hän avasi suunsa.

”Sanoin että, 'hei feministimiehet, huomaatteko mitä tapahtuu, naiset siivoaa ja miehet istuu.'”

Neuvottelupöydälle on jäänyt päiviksi myttyyn kostea pyyhe ja avaamaton oluttölkki. Toisinaan vihreiden nuorten toimistosta löytyy aamulla kasa likaisia astioita.

Sotkusta Suomelan työkaverit arvaavat, että puheenjohtaja on taas kirjoittanut iltamyöhään blogia ja vastannut sähköposteihin.

Suomela on kotoisin Tampereelta, mutta tekee arkisin töitä Helsingissä. Helsingin Kalliossa on yhteinen kaksio poikaystävän, kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Matti Parpalan kanssa.

Suomela nukkuu mielellään myöhään, lukee sängyssä kännykällä uutiset, juo aamukahvin kauramaidon kanssa ja saapuu puoluetoimistolle Helsingin Punavuoreen vasta aamupäivällä. Hän on siitä harvinaisessa tilanteessa, että hän pystyy 23-vuotiaana tekemään täysipäiväisesti politiikkaa. Sosiologian opinnot Tampereen yliopistossa ovat tauolla.

Löhöpäiviä Suomelan on vaikea pitää. Blogi-ideoita syntyisi kaikesta nähdystä. Vapaa-ajalla hän kuuntelee feminismiräppiä tai Financial Timesin podcastia brittipolitiikasta ja treenaa Kisahallilla vapailla painoilla. Kodinhengetär hän ei ole. Tampereen yksiössä ei edes ole keittiötä, vain jääkaappi, mikro, vedenkeitin ja leivänpaahdin.

Ennen Suomela ajatteli, että pubissa käynti on turhaa rentoilua. Voisi mennä kotiin lukemaan kirjaa tai tekemään Facebook-päivityksiä, mutta nopeasti hän tajusi, että on kiinnostavaa ja tärkeää kysellä ihmisiltä, miksi he ovat vihreitä ja mitä he haluavat liikkeeltä.

”Olen myöhemmin kuullut, että se on verkostoitumista.”

Keväällä Suomela teki kaiken vapaa-ajan omaa kuntavaalikampanjaansa ja jakoi 13 000 esitettä. Se oli menestys. Ääniä tuli seitsemänneksi eniten koko Tampereella, melkein yhtä monta kuin jääkiekkopatruuna Kalervo Kummolalle (kok).

Niinpä Suomela oli yksi niistä 80:stä alle 30-vuotiaasta vihreästä, jotka pääsivät läpi kuntavaaleissa eri puolilla Suomea. Se on puolitoista kertaa enemmän kun viimeksi ja enemmän kuin muilla puolueilla. Silti alle kolmekymppiset ovat aliedustettuina myös vihreiden 540 valtuutetun joukossa.

Suomela on optimistinen. Nuorten lisäksi vihreiden nouseva äänestäjäkunta ovat 30–50-vuotiaat naiset.

”Tuntuu, että se on porukkaa, joka harvinaista kyllä, on valmis äänestämään itseään nuorempia ehdokkaita”, hän sanoo.

Puolueen etujoukko on Vihreät nuoret, joka menee kannanotoissaan poliittista realismia pidemmälle. Nuorisojärjestö on pitänyt esillä maksutonta ehkäisyä, laillista prostituutiota feminismiä, lihaveroa ja vapaaehtoista asepalvelusta.

Suomela johtaa Vihreitä nuoria yhdessä Jaakko Mustakallion kanssa. Puheenjohtajien hommaa on esimerkiksi ollut varmistaa, että nuoret saavat kunnissa hyviä luottamuspaikkoja.

”Kun nuorista ehdokkaista on vaaleissa hyödytty, on syytä antaa myös vastuuta nuorille.”

Muuten nuoret näkevät, ettei nuoren äänestäminen tarkoita, että he pääsisivät päättämään.

”Se syö uskottavuutta.”

Lyhyen ajan sisällä on tulossa eduskuntavaalit, eurovaalit ja todennäköisesti myös maakuntavaalit. Puolueet haluavat nuoria ehdolle myös niissä.

”Tilastoihinkin nojaten vihreiden kasvu on kiinni nuorista.”

Se, äänestääkö ihminen, ratkeaa pitkälti ensimmäisissä vaaleissa, joissa hän saa äänestää. Jos uurna ei kiinnosta ensimmäisellä kerralla, ei se todennäköisesti kiinnosta myöhemminkään.

Nuoret eivät tutkimusten perusteella koe äänestämistä velvollisuudeksi tai erityisen hyödylliseksi. He eivät luota eduskuntaan, hallitukseen, puolueisiin tai poliitikkoihin.

Korkeakoulutettu nuori osallistuu politiikkaan 2,5 kertaa todennäköisemmin kuin perusasteen koulutuksen suorittanut. Tämän tasoittamiseksi vihreisiin on tietoisesti houkuteltu toisen asteen opiskelijoita.

Vihreät on feministinen puolue ja suosituin alle 35-vuotiaiden keskuudessa. Sen jäsenten keski-ikä on selvästi nuorin kaikista eduskuntapuolueista, 43 vuotta. Mutta eivät nuoret, naiset tai vähemmistöt vihreissäkään saa automaattisesti vastuullisia paikkoja.

”Ei voi ajatella että joku on vain nuoruutensa vuoksi edistyksellinen tai feministi. Ei kukaan sisäsyntyisesti hahmota syrjinnän muotoja tai osaa toimia niitä vastaan.”

Vihreissäkin miesten osuus kasvaa, mitä korkeammalle puolueen hierarkiassa mennään.

”Vihreiden jäsenet ovat kasvaneet tässä yhteiskunnassa. Heillä on samoja asenteita kuin muuallakin. Ei ihminen puhdistaudu, kun hän tulee vihreisiin”, Suomela sanoo.

Liittokokouksessa Suomelan huomautus naisten siivoamisesta sai miehet pomppaamaan noloina sohvalta siivoamaan.

”Eivät he olleet edes huomanneet, mitä tapahtuu. Harva toteuttaa sukupuolirooleja tietoisesti.”

Kesäkuussa vihreät äänestivät miehen, Touko Aallon, puoluejohtajaksi.

”Touko on hyvä valinta”, Suomela sanoo.

Sen sijaan häntä raastaa se, miten raivokkaan reaktion aiheutti Vihreiden naisten julkinen tuki vaalin naisehdokkaille.

”Järjestö sai tuhansia vihaviestejä, osa tuli jopa puolueen sisältä. Se osoittaa, ettei tasa-arvo ole vihreissäkään valmis.”

Tutkimusten mukaan 2000-luvulla ehdokkaan sukupuolen vaikutus äänestyspäätökseen on vähentynyt. Käytännössä naisista noin puolet äänestää toista naista. Miehet sanovat, ettei sukupuolella ole väliä.

Silti valtaosa miehistä äänestää miesehdokasta. Naisehdokkaan äänestämistä pidetään sukupuolittuneena valintana, mutta miesehdokkaan äänestämistä neutraalina.

Sanavalmis ja rohkea. Sitä Suomela on. Hän hymyilee vähemmän kuin nuoren naisen usein odotetaan tekevän. Eikä hän ainakaan nyökyttele mukana, jos on eri mieltä.

Suomela uskaltaa avata suunsa myös vihreiden eduskuntaryhmän kokouksissa, joihin hän nuorisojärjestön puheenjohtajana saa osallistua. Yleensä kokouksissa puhuvat vain kansanedustajat.

Suomelakin joutuu usein keräämään rohkeutta, ennen kuin uskaltaa ottaa ensimmäisen puheenvuoron kokouksessa, pitää puheenvuoron ryhmän puolesta, tai ilmaista kiinnostuksensa luottamustehtäviin.

”Helpottaa, kun mietin itseni esille tuomista pyrkimyksenä muuttaa rakenteita, enkä röyhkeytenä.”

Hän muistuttaa itselleen, että suuren puolueen miehen samanlaista toimintaa ei pidettäisi pyrkyryytenä.

Suomelasta on rakenteellinen ja poliittinen teko, että hän rohkaisee muitakin nuoria naisia pyrkimään eteenpäin.

Kuntavaalien alla Suomela näki vaivaa saadakseen ehdokkaiksi nuoria, naisia, rodullistettuja, vammaisia ja seksuaalivähemmistöjen edustajia.

Nuoria ei kiinnosta erityisesti päästä päättämään pelkästään lähipyörätiestä tai koriskentästä. He eivät välttämättä asu neljää vuotta samassa kunnassa tai kaupunginosassa.

Siksi nuoria ehdokkaita houkutellessa oli muistutettava, että kunnissa voidaan ratkaista isoja ongelmia kuten ilmastonmuutos ja lieventää koulutusleikkauksia.

”Naisehdokkaita pitää rohkaista. Muistuttaa, että he ovat kyvykkäitä eivätkä noloja.”

Varsinkin maahanmuuttajataustaisia tyttöjä täytyi suostutella ehdokkaiksi muita enemmän. Suomela jakoi heidän esitteitään omien esitteidensä ohella, tykkäsi heidän päivityksistään sosiaalisessa mediassa ja oli apuna, kun kimppuun hyökättiin netissä.

Yksi ratkaisu naisten aseman parantamiseen ovat kiintiöt. Vihreissä kiintiöt ovat käytössä johtoryhmässä, puoluehallituksessa ja -valtuuskunnassa. Kiintiöt pakottavat puolueet miettimään, mistä kyvykkäitä naisia löytyy.

Suomela on löytänyt joka paikasta liittolaisia. Ihmisiä, jotka haluavat nuoria ja naisia päätöksentekijöiksi.

”Pitää voida luottaa, että seppokin tottuu nuoriin naisiin”.

Suomela käyttää seppoa nimenä patriarkaatin ruumiillistumalle, koska hänellä ei ole yhtään Seppo-nimistä sukulaista.

Metaanipeikko söi kaatopaikalle heitettyä biojätettä jäteyhdistyksen lastennäytelmässä. Siitä alkoi esikouluikäisen Iiris Suomelan maailmantuska ja huoli ilmastonmuutoksesta. 12-vuotiaana huoli johti siihen, että Suomela alkoi kasvissyöjäksi.

Hervantalaisella ala-asteella hän otti hernekeittoa samasta padasta muslimikavereiden kanssa.

”Helpotti, etten ollut ainoa, jolle laitettiin vähän erilaista ruokaa.”

Hervannan lähiössä Tampereella naapureina oli tekniikan tohtoreita ja pitkäaikaistyöttömiä. Kaikki lapset kävivät samaa päiväkotia ja ala-astetta.

Suomela harrasti pikkuveljen kanssa balettia ja luki kaikki sanomalehdet, joita kotiin tuli: Hesarin, Aamulehden, Hervannan sanomat ja Tamperelaisen. Kaikkien lasten piti siivota yhtä paljon.

”Rehellisesti tein ehkä vähemmän kun kaksi veljeäni.”

Vuosituhannen vaihteessa feminismi oli käytännönläheistä. Lasten vaatteet olivat nykyistä useammin sukupuolettomia.

”Vaivalloisempaahan se on hankkia kaikille lapsille erilaisia leluja, eri synttärikoristeet, eri kaverit ja harrastukset sukupuolen perusteella.”

Suomela oli kuullut vaariltaan tarinan siitä, että tällä oli ollut nukke pienenä. Ihmettelijöille isomummi oli sanonut että ”kyllä silläkin voi olla lapsia isona”.

Ala-asteella oli vaikea hahmottaa, mitä tytöiltä odotettiin.

”En osannut tai tykännyt kuvioluistelusta, en ollut hyvä tanssimaan, enkä osannut olla hiljaa kuten tyttöjen odotetaan olevan.”

Yläasteella Englannissa Suomela pelasi rugbya, kävi judossa ja luki pitkää matikkaa. Myöskään poikatytön rooli ei sopinut. Hän tykkäsi väreistä ja mekoista.

Suomelaa harmitti ala-asteelta lähtien musiikkiteollisuuden tapa esineellistää naisia, kuten Beyoncea tai Destiny’s Child-yhtyeen laulajia. Nyt hän ajattelee asiasta hieman toisin.

”Vähäpukeisuus voi olla myös voimaannuttavaa, feminististä kehojen haltuunottoa.”

Suomelan äiti on sen ikäpolven feministi, jolle pitkät hiukset ovat tarkoittaneet kauneusnormiin alistumista.

”Vallassa olevissa naisissa on yleensä jotain maskuliinista. Jos näyttää naiselta, se koetaan odottamattomana ja uhkaavana. Se on yksi syy miksi olen halunnut kasvattaa pitkät hiukset.”

Suomela lähti 16-vuotiaana Walesiin suorittamaan kansainvälistä ylioppilastutkintoa.

Koulun asuntolassa hän jakoi huoneen kolmen tytön kanssa. Yhden tausta oli Keniassa, toisen Kiinassa ja kolmannen Bangladeshissa. Huoneen ainoana valkoisena Suomela huomasi, miten etuoikeutettua hänen arkensa oli. Hänen älyään tai kyvykkyyttään ei vähätelty kuten kenialaisen kämppiksen.

Afrikkalaiset tytöt kamppailivat jatkuvasti hiustensa kanssa.

”He joutuivat käyttämään monin verroin enemmän rahaa kampaajaan, koska meidän käsityksemme siististä kampauksesta on sileät hiukset.”

Lomilla Suomessa kaverit sanoivat, että eivät he ainakaan näe ihmisten ihonvärejä.

”Eivät tietenkään, kun Suomessa voi nähdä vain kourallisen rodullistettuja ihmisiä.”

Rodullistettu on asiallisin nimitys muille kuin valkoisille ihmisille. Termit ovat feministisessä keskustelussa tarkkoja. Jos haluaa edistää seksuaalivähemmistöjen asiaa, voi joutua ripitetyksi siitä, että on tärkeää muistaa myös sukupuolivähemmistöt. Naisasiaa edistäessä voi syyllistyä vahingossa rakenteelliseen syrjintään.

Miksi on niin vaikeaa tehdä oikein tasa-arvoasioissa?

Suomelan mukaan kannattaa hahmottaa, mikä rooli kielellä on yhteiskunnassa. Se rakentaa ajatteluamme.

”Kielenkäyttö voi mennä tosi syvälle. En minä voi ymmärtää syvällisesti vaikka sukupuolivähemmistöjen kokemuksiaan.”

Aina Suomela ei jaksaisi olla rakentava, mutta hän yrittää olla syyllistämättä ketään.

”Sanon, että voitaisiinko unohtaa tyttöjen ja poikien jonot, voisiko olla vain yksi jono. Tai että kyllähän me kaikki muistetaan että on muitakin kun tyttöjä ja poikia. Lomakkeeseen voidaan laittaa nainen, mies ja tyhjä viiva, johon voi kirjoittaa oman sukupuolensa.”

Suomela tietää olevansa etuoikeutetussa asemassa moneen muuhun ihmiseen verrattuna.

”Täytyy muistaa, että hyödyn siitä joka päivä.”

Siinä asemassa ei hänen mielestään ole kohtuuton vaatimus yrittää oppia ja tehdä kaikkensa, että syrjivät kielenkäytön muodot ja rakenteet saadaan purettua.

Seuraava tavoite on päästä eduskuntaan. Muun muassa säätämään translain ja ajamaan tiukkaa ilmastopolitiikkaa. Tähtäin on vuoden 2019 vaaleissa.

”Tulevaisuus on kiinni siitä, tarttuvatko äänet jatkossakin.”

Kuntavaalien perusteella eduskuntapaikka näyttää kahden vuoden päästä mahdolliselta. Suomela on siis poliittinen broileri. Sellainen, joka on nuoresta tehnyt täyspäiväistä politiikka.

”Poliittisen broilerin käsitteeseen liittyy ajatus, että ihminen tekisi sitä itsensä tai materiaalisen hyvän vuoksi. Minulla on säännöllisesti paha olo siitä, mihin maailma on menossa. Kun toimin asioiden eteen, se helpottaa.”

Jos kaikki olisi ollut kiinni vain Suomelasta itsestään, poliitikon ura tuskin olisi näin pitkällä. Kun häntä pyydettiin ehdolle viime eduskuntavaaleihin, hän luuli sen olevan vitsi. Eihän kukaan äänestäisi juuri 20 vuotta täyttänyttä.

”Jos joku muu ei olisi jatkuvasti luottanut minuun enemmän kuin minä itseeni, en olisi päässyt tähän.”

Nyt on Suomelan vuoro luottaa ja puskea muita eteenpäin.

iiris suomela  vihreät nuoret  feminismi