Guggenheim – politiikka

Arvoisat Helsingin Vihreiden valtuustoryhmän jäsenet

Mielestäni on syytä avata avoin keskustelu siitä, mistä Guggenheim-hankkeessa on poliittisena ilmiönä ollut kyse, sillä hankkeeseen liittyy useita kyseenalaisia ja seurauksiltaan kauaskantoisia ilmiöitä.

1. Guggenheimin valmistelussa ei tähän mennessä, kun ehdotetaan maksettavaksi yli 2 miljoonan lisenssimaksua, ole kertaakaan käsitelty yhtäkään vaihtoehtoa. Taiteilijat ovat nostaneet oma-aloitteisesti Check Point-vaihtoehdon esiin, joka olisi minkä tahansa julkisten palvelujen kilpailutuksen näkökulmasta Guggenheimia edullisempi ratkaisu. Kaupungin valtuusto ei ole tutkinut tai asettanut selvitysryhmää Guggenheim-hankkeelle vaihtoehtoisten taidemuseomallien selvittämiseksi. Jos kaupungilla on vastuuna kilpailuttaa joukkoliikennepalvelut jne. niin miksi yksityisen Guggenheim-säätiön museomalli olisi tästä poikkeus, varsinkin kun Guggenheim-säätiön lisenssi ja näyttelyehdot ovat katteettomine lisenssimaksuineen varsin epäedulliset ja sopivat huonosti julkisen laitoksen tarkoitusta kohtaan palvellla ensisijaisesti kaupunkilaisten tarvetta.

2. Guggenheim-hankkeen nykyisessä Pajusen ehdotuksessa on edelleen läsnä Guggenheim-säätiön, säätiötä mitenkään sitouttamaton ja säätiöltä mitään vastiketta vaatimaton lisenssi-maksu. Jos tällainen maksu hyväksytään maksettavaksi vaiheessa, jossa koko Guggenheim-hankkeesta ei ole puhuttu kertaakaan, sillä on seurauksensa politiikan pelisääntöihin.

3. Guggenheim-museon ensimmäiseen selvitykseen osallistui säätiö itse, sekä selkeästi Guggenheimia alusta asti lobannut Janne Gallen-Kallela Siren. Hänen jääviyttään on hankkeessa tutkittu taloudelliselta kannalta, mutta asiaa olisi yleisen oikeustajun mukaan syytä katsoa myös poliittiselta kannalta. Gallen-Kallela Siren on jäävi poliittisesti jokatapauksessa, sillä hän on ollut perustamassa koko Gugggenheim- Helsinkiin hanketta.

4. Guggenheim-hankkeesta on tehty lukuisia mielipidemittauksia, jossa poikkeuksetta mielipiteet ovat olleet hankkeen vastaisia. Siitä huolimatta hanketta hivutetaan eteenpäin.

Näiden syiden valossa Guggenheim-hanke näyttää minusta varsin elitistiseltä ja asettaa kyseenalaiseksi kansalaisyhteiskunnan demokraattisen hengen. Taiteilijoiden tarjoaman vasta-ehdotuksen valossa hanketta ei voida pitää myöskään minään Pro kulttuuri-hankkeena. Vihreiden olisi syytä huomioida oma vaa'an kieliasemansa kysymyksessä. Pekka Haavisto kykeni saamaan puolelleen presidentinvaaleissa lukuisia kannattajia Vihreiden ulkopuoleltakin edustaessaan liberaaleja arvoja, autoritääristä ja konservatiivista Niinistöä vastaan. Jos Vihreät kuitenkin asettuu Kokoomuksen rinnalle Guggenheim-kysymyksessä, voi Haaviston nostattama WAU olla tiessään. Perussuomalaiset ovat kalastaneet valtavasti ääniä juuri siksi, että liike on nähty protestina kansalaisääntä huomioimattomalle politiikalle, joka on saanut varsinkin Kokoomuksen muistuttamaan lähinnä sisarpuoluettaan Yhtenäistä Venäjää. Yleisen mielipiteen valossa Guggenheim tuskin tulee selviämään kunnallisvaaleista. Mikäli hanke selviää vaaleihin asti, siitä tehdään Helsingin kunnallisvaalien ykköskysymys. Sen sijaan Vihreiden on syytä pohtia, nähdäänkö se sinä liberaalien arvojen puolueena, jollaisena se Haaviston rinnalla nousi presidentin vaaleihin, vai nähdäänkö se Kokoomuksen apu-puolueena. Jälkimmäinen vaihtoehto tuo mieleen seuraukset, jotka Paavo Lipponen sai aikaan Sosiaalidemokraattien kannatuksessa. Tähän keskustelun avaukseen toivon perusteltuja vastauksia.

Ystävällisin terveisin

kaupunkilainen, taiteilija

Jaakko Ruuska