Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
27.1.2009
Kirjoittaja on kirjailija ja ohjaaja.
Teksti on julkaistu lehdessä 23.1.2009. Lisää lehdessä julkaistuja kolumneja löydät täältä.
Mummoni on antanut minulle kolme elämänohjetta: Ota ettonetta, eli päiväunet. Käytä villasukkia. Älä lotraa. Hyviä ohjeita kaikki. Nukun aina, kun mahdollista. Käytän mieluusti töppösiä.
Kaikkein tärkein ohje kuitenkin on, ettei saa lotrata mielin määrin. Lotraamiskiellolla mummo tarkoitti niin vettä, kahvia, viinaa kuin bensiiniäkin. Viinamäen naisia mummoni ei ole.
Autoa hän ei ole koskaan omistanut. Kaffetta pitää kylläkin saada päivittäin pari kupillista, mutta ylimääräisen keittämistä on visusti varottava.
Se onkin ainoa etuni vertailussa, tuo ikäneitojen hillitön kahvihampaan kolotus. Asiaa ei auta edes se, että olen kasvissyöjä, sillä niin on mummonikin ollut osan elämästään.
Ihmisen vesijalanjälki koostuu paljolti muusta kuin pelkästä talousveden suorakulutuksesta. Noin 40 prosenttia siitä muodostuu ulkomailla. Piilovettä kuluu kasteluun, karjan kasvatukseen ja kuljetukseen.
Vihreä Lanka (03/09) ja Tiede-lehti (1/08) ovat listannet muutamia suuntaa-antavia määriä. Kun ostat nahkakengät, hulahtaa vettä huomaamatta 8 000 litraa. Pihvihampurilainen, 2 400 litraa.
Maapallolle koituva rasitus määräytyy tietenkin myös sen mukaan, onko karjan rehun kasvatukseen käytetty vesi tuotettu kastelulla vai onko se niin sanottua luonnollista alkuperää. Hiilijalanjälki taas kasvaa lentorahdista ja sademetsien tuhosta.
Keskivertosuomalainen kuluttaa vettä 155 litraa vuorokaudessa, siis päälle tuhat litraa viikossa. Lempijuomaamme alkoholia kuluu vuodessa noin kahdeksan tenupullon verran.
Kahvin turmiollisuus piilee lentorahdissa ja sademetsien tuhossa. Siinä mielessä viinan juonti on ekologisempaa kuin kahvittelu, tuleehan suuri osa kirkasalkoholista lähialueilta. Autollakin tulee ajeltua vähemmän.
Pitäisikin asettaa kansalaisille hiili- ja nestekiintiöt promillemäärien tapaan. Baarissa ei saisi tilattua ohrapirtelöä, jos nestettä muuten olisi tullut huljuteltua yli sallitun.
Lotraamisen lopettaminen on tänä vuonna jokaisen kunnia-asia. Kasvissyöjät sekä nahkatuotteiden, tupakan ja kahvin välttäjät ovat valmiiksi etulyöntiasemassa.
Lotrauskielto juontaa tietenkin ajoilta, jolloin vesi kannettiin hetteestä omin käsin. Se toimii kuitenkin edelleen hyvin. Vaikka bensan hinta laskee, ei cityhummerilaisen kannata kaahailla sitä pitkin maakuntia hamstraamassa.
Ja sinäkin itähelsinkiläinen autokauppias, jolta viisauden kuulin: kaupunkimaasturin ostaminen ei ole ekoteko siitä syystä, että sillä tulee ajeltua vähemmän.
Älä lotraa. Jonkin tuonkaltaisen viisauden haluaisin jättää jälkipolville. Sen voisi kirjoittaa oikein hautakiveen. Kari Hotakaista mukaillen: ”Oli ilo elää, mutta vaikea vaieta. Älkää, lapset, lotratko.”
Tweet