Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
12.10.2011
Kysyin Pro Luonnonkosmetiikka ry:n Niclas Bergmanilta seuraavat kahdeksan kysymystä, joista on toivottavasti apua myös muille.
Yksinkertaisimmillaan luonnonkosmetiikka on kosmetiikkaa, joka on valmistettu käyttäen terveellisiä, luonnosta saatavia raaka-aineita, jotka on tuotettu ympäristöystävällisellä tavalla. Tunnistusta helpottamaan on luotu erityinen sertifiointijärjestelmä, josta lisää kohdassa viisi.
Luonnonkosmetiikan raaka-aineiden, kuten kylmäpuristettujen kasvipohjaisien öljyjen sekä yrtti- ja kasviuutteiden alkuperä on pystyttävä jäljittämään. Mehiläisvaha ja lanoliini (villarasva) ovat sallittuja voiteissa. Raaka-aineita ei saa testata eläinkokein, geenimuunnella eikä säteilyttää.
Keinotekoiset raaka-aineet, synteettiset tuoksu- ja väriaineet, sekä muut terveydelle mahdollisesti haitalliset aineet ovat kiellettyjä. Myöskään uhanalaisia kasveja ei käytetä. Mineraalipitoisten raaka-aineiden hankkiminen ei saa tuhota maisemaa tai saastuttaa ympäristöä. Kiellettyjä ovat myös silikonit, sekä mineraaliöljyt, esimerkiksi parafiini ja vaseliini, samoin eläinrasvat ja proteiinit, esimerkiksi ihra, tali ja eläinkollageenit
Kosmetiikkatuotteessa täytyy lain mukaan olla (INCI-)lista, eli tuotteen kyljestä tai purkin alta löytyvä ainesosaseloste. Kun tuotteella on virallinen sertifikaatti tietää saavansa oikeaa luonnonkosmetiikkaa, vaikka INCI-lista näyttäisi heprealta.
Sertifioija eli tuotteen valmistajista riippumaton taho tarkastaa tuotteet valmistusaineiden ja -menetelmien osalta. Kriteerit täyttävät tuotteet saavat käyttää sertifioijan myöntämää logoa. Tällä hetkellä ei ole olemassa yhtä kuluttajaystävällistä luonnonkosmetiikan sertifointijärjestelmää, vaan luonnonkosmetiikkaa sertifioidaan eri maissa erilaisilla kriteereillä. Kyseessä on siis varsinainen viidakko. Lue lisää sertifikaateista.
Kuluttajan on hyvä tiedostaa, että sertifikaatin käyttö maksaa kosmetiikkabrändeille tuhansia euroja vuosittain, eikä etenkään pienillä yrityksillä ole varaa hankkia itselleen sertifikaatin käyttöoikeutta. Se ei silti tee heidän tuotteistaan huijausta. Markkinoilla on siis tuotteita, joilla ei ole sertifikaattia, vaikka ne täyttäisivätkin luonnonkosmetiikan vaatimukset.
Valmiin tuotteen tulee olla mahdollisimman täydellisesti ja nopeasti biohajoava. Biologiset, mekaaniset ja fysikaaliset valmistusmenetelmät ovat sallittuja. Klooria ei saa käyttää tuotannossa. Pakkausmateriaalin tulee olla mahdollisimman ekologista. Monissa luonnonkosmetiikkatuotteissa on lyhyempi säilyvyysaika kuin synteettisissä tuotteissa.
Luomukosmetiikkaa voidaan pitää luonnonkosmetiikan pidemmälle vietynä variaationa silloin, kun luomukosmetiikka on valmistettu ilman sellaisia raaka-aineita, jotka on luonnonkosmetiikassakin kielletty. Luomukosmetiikan kohdalla sen sijaan painotus on juuri luomuraaka-aineiden osuudessa valmiin tuotteen koostumuksessa. Jos luonnonkosmetiikka olisi kaupassa porkkana, olisi luomukosmetiikka luomuporkkana.
Tweet