Kylmän kalkkunan kosto

27.5.2014

Jukka Nikulainen

Tämänkertainen roskislöytö johdattaa ennakkoluulottoman lukijan pelottavalle matkalle menneisyyden syövereihin.

Käyttämättömien vanhojen paperi- ja vihkovuorten lomasta roskiksista löytyy muutakin kulttikama kaukaisesta menneisyydestä. Esimerkistä käyköön tällä kertaa kuvan suojamuovipaperit. Ne tuovat psykedeeliset terveiset suoraan seitsämänkymmentäluvulta.

Alkuperäispakkauksessaan säilyneet suojapaperit ovat kokoelmamme kyseenalainen helmi. Olen käyttänyt dyykkimiämme vanhoja tapettipapereita kauniina lahjakääreinä, mutta kuvan rullat ovat jääneet koskemattomiksi.

Olisikohan alkuperäinen omistajakin neljäkymmentä vuotta sitten tullut järkiinsä ja jättänyt pakan komeron nurkkaan. Jostain syystä erityisesti leveä ruskeakeltaraidallinen paperi saa minut miltei voimaan pahoin.

Mutta makuja on monia. Esimerkiksi 1970-luvun vauvanvaatteille on oma keräilijäkuntansa.

Itse valaistuin kun tutustuin taiteilija Pasi Rauhalan Kotimuseo-näyttelyyn joitain vuosia sitten sen vieraillessa Hämeenlinnan taidemuseossa.

Rauhala oli avustajineen vaivoja säästämättä sisustanut vanhaan rakennukseen pienen huoneiston alter egonsa asuinpaikaksi 1970-luvun tyyliin pienintä yksityiskohtaa myöten. Näyttelyyn tutustuminen oli kyllä pienimuotoinen sokki – mutta hyvällä tavalla.

Vaikka seitsämänkymmentäluvun värisilmää ja elementtitaloja parjataan, niille löytyy ihailijakuntansa. Ja hyvä niin.

Seuraavan kerran kun tuhahtaa vaikkapa Merihaan tai Makkaratalon suojeluaikeille, kannattaa muistaa että funkkishelmi Lasipalatsikin oli tarkoitettu väliaikaiseksi rakennukseksi. Monenlaisten makujen maailma on rikkaus ja itseisarvo.

Itse tosin taidan vastakin laittaa suojapaperit keittiön komeroon. Joku retrohenkinen ystävämme saa seuraavana synttärinä kaameaan kukkakuosiin kiedotun lahjan.

Tweet