Kuusen kaatajia ja oksan ottajia

7.1.2014

Jukka Nikulainen

Muistan hyvin lapsuudestani hokeman, että Suomi elää metsästä. Ehkä se on jäänyt mieleen myös siksi, että pikkulapselle tämä metafora ei aivan heti auennut, vaan tuotti todella omituisia mielleyhtymiä.

Roskiksien sisällön perusteella hokemaan uskotaan yhä. Käyttämätöntä paperia löytyy paperiroskiksista eri muodoissa todella paljon. Ehkä vihreän kullan maassa vanhasta tavasta ymmärtää puu halpana ja loppumattomana raaka-aineena on vaikea päästä eroon.

Mittakaavaa antaakseni sanottakoon, että jaksoin kuvaa varten ottaa syliini alle puolet dyykkimästämme paperista.

Suurin osa kokoelmastamme koostuu tavallisesta toimistopaperista sekä kouluvihoista, joista voi poistaa tyypillisesti vain muutamat käytetyt ensisivut. Jonkin verran löytyy myös paksumpaa käyttämätöntä taide- ja skissipaperia.

Ehkä ongelmana on se, että paperia myydään usein vain isoina paaleina. Käyttökelpoiselle paperille, niin kuin monelle muulle dyykitylle tavaralle, ei myös tunnu olevan mitään ilmeistä kierrätystapaa. Moni päiväkoti tai ala-aste saattaisi hyvinkin olla tyytyväinen paperilahjoituksesta. Ainakin roskis on sille hieman outo paikka.

Löytöjemme aarteet koostuvat kuitenkin harvinaisuuksista. Vanhoista 1960-luvun käyttämättömistä kouluvihoista, erikoislehtiöistä ja vanhasta hienopaperista. Sylissäni on esimerkiksi noin riisin verran Kankaan paperitehtaan valmistamaa ja tyylikkäällä vanhaa maailmaa huokuvalla vesileimalla varustamaa Jyväskylä Linen Bank -kirjoituspaperia.

Kuittirullakasa – josta edelleen vain noin puolet mahtui kuvan pyramidiin – löytyi lopettaneen liikkeen viereisestä roskiksesta. Nyt ne toimivat meillä ostoslistapaperina. Kaikki rullat ovat muuten kaksiosaisia. Niissä on siis toinen, itsejäljentävä paperikerros kuittipaperin alla. Jotenkin minusta tuntuu, ettemme saa käytettyä niitä koskaan loppuun.

Minulla riittää aina käyttöä muistiinpanovihoille ja piirustuspaperille. Kuitenkin paperia on jo nyt kertynyt roskiksista niin paljon, ettei sitä tarvitse koskaan ostaa lisää. Kenties joskus vielä tosiaan elämme metsästä, emme vain puusta.

Tweet