Kovaa peliä pehmeillä arvoilla

4.10.2010

Esa Suominen

Eduskuntavaalien lähestyessä puolueet virittelevät vaalikoneitaan. Kuten jokainen spin doctor tietää, keskeistä vaalimenestyksen kannalta on keskusteluagendan asettaminen. Vahvoilla ovat yleensä liikkeet, joiden esiin nostamista kysymyksistä keskustellaan. Luonnollinen jännite syntyy ääripäiden väliin ja perinteinen vaaliviisaus on, että tästä hyötyvät molemmat osapuolet. Viime viikonloppuna nähtiin tyylipuhdas suoritus poliittisesti tarkoitushakuisesta agenda settingistä.

Toisten puolueiden populismia ja pelaamista arvostelleet vihreät julistautuivat puoluevaltuuskuntansa kokouksessa ”pehmeiden arvojen koviksi puolustajiksi” ja katsoivat vaalikamppailusta olevan tulossa kamppailun Suomen arvoista. Vaihtoehtoina ovat tämän tarinan mukaan vihreiden kannattama ”avoin” Suomi, jonka antiteesiksi nousee perussuomalaisten ”sulkeutuva” Suomi.

Asettelu ansaitsee muutaman huomion. Kulttuurista arvoagendaa politisoimalla vihreät yrittävät siirtää huomion pois sosioekonomisesta tai ympäristöagendasta, pitkäaikaistyöttömien määrän kasvusta, valtaisista veronalennuksista, ydinvoiman lisärakentamisesta ja muista tämän hallituskauden saavutuksista, joita vihreiden voisi olla vaikea myydä kannattajilleen. Viesti omille potentiaalisille äänestäjille on; unohtakaa nuo kysymykset sillä nyt puhutaan jo aivan muusta.

Poliittisen savuverhon luominen on yksi asia. Vihreät eivät ole tässä ensimmäisenä asialla. Oman position rakentaminen määrittelyllä ”äänestäkää meitä, koska me emme ole he” on sekin merkki lähinnä oman tavoitteenasettelun vähäisyydestä, muttei suorastaan vastuutonta. Vakavampi asia sen sijaan koskee kyseisen linjan vastuullisuutta niiden ihmisten näkökulmasta, joiden asialla sanotaan olevan. Tässä tapauksessa kyse on erityisesti maahanmuuttajista.

On vaikea uskoa, että vihreissä aidosti eläisi näkemys, että yhteiskunnallisen keskustelun tarkoituksellinen polarisointi parantaisi maahanmuuttajien asemaa. Nyt näin on kuitenkin tehty. Miksi? Koska sen lasketaan olevan vaalitaktisesti järkevää.

Samaan projektiin liittyy niiden puolueiden, joihin omien kriittisten kannattajien pelätään katoavan, ylenmääräinen demonisointi ”ulkomaalaisvastaisina”. Maahanmuuttokeskustelun sävyä kauhistellaan samalla kun omalla toiminnalla kaadetaan bensiiniä nuotioon. Laskun maksaa maahanmuuttaja.

Tiedän, että vihreissä on aitoa ja vilpitöntä sitoutumista monikulttuurisen yhteiskunnan tavoitteeseen sekä suvaitsevaisuuden edistämiseen. Tätä voi arvostaa.

Sen sijaan arvostettavaa ei ole se, että politiikan toimintatapoja uudistavana toimijana esiintyvä liike on vallantavoittelussaan valmis nostamaan maahanmuuttopoliittisen keskustelun kierroksia ja puoluepolitisoimaan sitä entisestään vain siksi, että se katsoo menestyvänsä sitä kautta parhaiten vaaleissa.

Kirjoittaja on sdp:n poliittisen osaston päällikkö.

Tweet