Jungertamista ja lieruttamista

23.8.2010

Jarkko Tontti

Huvilan kirjahyllystä tarttui kesälomalla käsiini Rafael Helangon teos Merenkulkuoppia pojille (1949).

Siitä minulle selvisi mitä on jungertaminen eli lieruttaminen: ”Harjoittelemalla opit tämän taidon. Kokeile kuitenkin ensin, miten airoa on liikuteltava, sillä sitä on vaikea sanoin selittää. Ensin opit jungertamaan veneen liikkeeseen, ja sen jälkeen opit samalla ohjaamaan.” Jungertaminen on veneen liikuttamista yhdellä airolla.

Liekö syynä kirjoitusasun samankaltaisuus vai mikä, mutta lieruttamisen määritelmä toi kovasti mieleeni sdp:n tuoreen puoluesihteerin Mikael Jungnerin puuhat. Uran alku ei ole ollut helppoa, venettä ei ole saatu liikkeeseen, ja se vuotaa pahasti.

Ohjaamisesta yhdellä airolla tosiaankin tarvittaisiin. Nykyään on epäselvää, johtaako puoluetta Jutta Urpilainen vai edelleen käytännössä Eero Heinäluoma. Mediamies Jungner taidettiin palkata hommaan lähinnä peittelemään merikelpoisuutensa kauan sitten menettäneen paatin todellista tilaa.

Vai mitä pitäisi ajatella hänen määritelmästään, että ”sdp on rakkauden puolue”? Tämä rykäys pitäisi kehystää jokaisen senaattorin seinälle esimerkkinä poliittisesta päpinästä, joka ei tarkoita mitään.

Puolue, jonka perinteisiin on kuulunut – ainakin joskus jurakaudella – yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien puolustaminen, lieruttaa venettään nykyään maahanmuuttajien, kaikkein heikoimmassa asemassa olevan ryhmän kustannuksella.

Painajainen duunari-Esan ja kaikkien sen kavereiden luikkimisesta persujen äänestäjiksi on pistänyt veneen heilumaan yhä kiivaammin Hakaniemenrannassa. Vallan pysyvän menetyksen pelossa on otettu käyttöön kaikki keinot periaatteella anything goes; kuten flirttailu ”maahanmuuttokriitikoiden” kanssa.

Takavuosien määritelmä, jonka mukaan siitä, että joku on sosiaalidemokraatti, ei vielä voi päätellä mitä mieltä hän on yhtään mistään, pätee yhä.

Merenkulkuoppia pojille -teoksen ilmestymisvuosi 1949 on syytä muistaa tässä yhteydessä muutenkin. Sinä vuonna Yleisradion johtajan paikalta syrjäytettiin kommunisti Hella Wuolijoki, jonka puolue skdl oli oman aikansa persut, populistisen lietsonnan mestari.

Omasta mielestään he olivat unohdetun, tavallisen kansan asialla. Noina niin sanottuina vaaran vuosina sdp oli räyhäpopulistien päävastustaja, eikä syyttä. En tiedä, mitä mieltä esimerkiksi Väinö Tanner olisi nyky-demarien jungertamisesta persujen apupuolueena, mutta epäilen, että hän ei juuri riemuitsisi.

Kirjoittaja on kirjailija ja lakimies, jonka mielestä Mikael Jungner teki hyvää työtä Yleisradiossa.

Tweet