Jokainen on denialisti

5.8.2013

Sammeli Heikkinen

Parin vuoden päästä pitäisi saada aikaan sopimus, jolla maailma pelastetaan. Ainakin hallitsemattomalta ilmastonmuutokselta.

Tuskin onnistuu. Ensin meidän pitäisi uskoa, että ilmastonmuutos on totta.

Suomen suurin sanomalehti julkaisi viime viikolla jutun, jossa vakuutettiin ilmastonmuutoksen olevan totta. Tämä reaktiona siihen, että Suomen valtion omistama televisiokanava ohjelmassaan epäili että olisikohan kuitenkaan.

Itse tapauksesta kollega kirjoitti jo hyvin ja riittävästi.

Masentavaa on se, että koko jupakan voisi vaivattomasti siirtää kymmenen vuoden taakse. Ehkä kahdenkinkymmenen. Keskustelun on edelleen tasolla, jossa väännetään siitä, johtuuko ilmastonmuutos ihmisen ilmakehään syöksemästä hiilidioksidista, vaiko kenties auringonpilkuista tai pahojen tutkijoiden salaliitosta.

Syy ei ole Ylen ajankohtaistoimituksen tai toimituspäällikkö Matti Virtasen. Toki Yleisradio olisi voinut jättää kohuohjelmansa keskeisen asiantuntijan - professori Atte Korholan - haastattelusta leikkaamatta kohdan, jossa Korhola arvioi, että lämpeneminen jatkuu nyt ja tulevaisuudessa.

Tiedetoimittaja Pasi Toiviainen kritisoi ansiokkaasti Ylen ja Hesarinkin ilmastonmuutosuutisointia. Toiviaisen mielestä ainakin suurimpien mediatalojen pitäisi palkata ilmastotoimittajia, joiden asiantuntemuksen avulla ilmastonmuutosjournalismista saataisiin laadukkaampaa.

Ongelma on kuitenkin syvemmällä. Journalismi ei oikeasti ymmärrä ilmastonmuutosta, eikä sen vaikutuksia. Ymmärtäneekö juuri kukaan muutenkaan.

Journalismi on nimensä mukaisesti nopea laji. Sen on pelattava tiettyjen rajojen sisällä, tietyt asiat on otettava itsestäänselvyytenä. Päivittäisjournalismissa ei esimerkiksi ole mieltä alkaa kyseenalaistamaan, onko nykyinen valtiomuoto voimassa Suomessa kahdenkymmenen vuoden päästä tai vieläkö maailmankauppa toimii nykyiseen tapaan kolmenkymmenen vuoden päästä.

Ja kun ei kyseenalaisteta, tavallaan pidetään itsestäänselvyytenä sitä, että nykyinen maailma on ikuinen.

Sama mekaniikka toimii enemmän tai vähemmän jokaisen päässä. Nykyisenkaltaisen elämän sisällä tulevaisuudessa tapahtuvia muutoksia on helppo pohtia. Voipa miettiä sitäkin, millaiseksi maailma voi muuttua vaikka ilmastokatastrofin vuoksi. Mutta yrittäkääpä uskoa siihen.

Se on vaikeaa. Ja perinteisen tietoteoreettisen määritelmän mukaan tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. Informaatio täytyy uskoa, jotta siitä tulee tietoa.

Toukokuun lopussa Kalifornian kuvernööri ja 520 tutkijaa 44 maasta allekirjoittivat vetoomuksen maailman poliitikoille. Siinä varoitetaan, että maapallon elämää ylläpitävät järjestelmät ovat todennäköisesti peruuttamattomasti vahingoittuneet ihmisen toiminnan vuoksi vuoteen 2050 mennessä. 

Sanoma oli siis se, että tämän päivän lapsi elää keski-ikäisenä nykyisestä pahemmassa maailmassa. Jos emme siis muuta tapojamme ja heti. Julistuksen on allekirjoittanut myös moni suomalainen ilmastotieteen kärkinimi.

Ainakaan Suomessa julkilausumasta ei paljon puhuttu. Se johtuu siitä, ettei ilmastonmuutokseen oikeasti uskota. Tai jos uskotaan, niin teoreettisena rakennelmana, josta voi joskus teemasivuille kirjoitella jotakin tai dokumentin sopivalla paikalla iltaohjelman loppupuolella esittää.

Petteri Järvinen määritteli hupsussa blogikirjoituksessaan ilmastonmuutoksen uskonnoksi. Oikeasti uskonnoksi voisi tietenkin määritellä ilmastonmuutoksen kieltämisen. Siihen on helppo uskoa. Nykytilanteen ikuisuuteen tuudittautuminen sopii ihmisluonnolle mainiosti. Samoin se, ettei mitään tarvitse tai kannata tehdä.

Ilmastonmuutokseen uskominen taas on tuijottamista valtavaan pimeään kuiluun tai karjuvan raivotautisen pedon kitaan. Suuren vastuun ja syyllisyyden kantamista. Vaatimusta välittömästä parannuksen tekemisestä. Pelkoa tulevaisuudesta, jonka tuomia olosuhteita on mahdoton arvioida.

Viimeisen 20 vuoden aikana ihmisen yhteyttä ilmastonmuutokseen käsitelleistä tutkimuksista noin 97 prosenttia on päätynyt siihen, että ihmisen toiminnalla ja ilmastonmuutoksella on yhteys.

On syytä toivoa, että tämä 97 prosenttia tutkimuksista on väärässä ja Matti Virtanen oikeassa. Jos näin ei ole, olemme pulassa.

Nyt ei nimittäin pitäisi jankuttaa kaksikymmentä vuotta vanhoista kysymyksistä vaan toimia.

Kirjoittaja on Vihreän Langan ympäristötoimittaja.

ilmastonmuutos 

Tweet